Kuvan vinoksi oudosti muutenkin hiottu leuka on eri paria. Kaksi leukaa meni nielussa kohtuu nätisti kiinni, mutta tämä yksi jäi aina melkein millin auki pahemmalta syrjältä. Hionnasta näki että tavallaan kaatoi reippaasti, eli purennan keskiö meni varmaan 2 milliä toiselle kyljelle. Siksi oli mellaamallakin paha keskiötä löytää, kun oli pakko sitä hakea. Kuten näkyy nämä oli jo niin moneen kertaan hiottu, että purenta taisi olla sentin leveä. Nyt ei enää auttanut muu kuin turauttaa kunnon palko lisää tavaraa ja alkaa jyrsiä.
Päätin sitten tehdä niin, että otin nollaksi tuon huonoimman ja matalimman leuan. Tein leveästä alumiinisoirosta 60 asteen tulkin millä kiristää penkkiin. Homma kun nyt oli vähän ei menetettävää tyylinen. ulkopuolen otannat myös hiottu, mutta ne ihan ok ja heitto siedettävä. Kiristin aina lappeen nurkkaa vasten leuan penkkiin, ja ajelin siinä joka leuan molemmat kyljet. Kun tuon huonoimman kanssa löytyi korko, pää siihen lukkoon, ja muut samalla asetuksella. Kahdesta muusta lähti siis melko raju lastu, mutta en nyt tähän hätään muutakaan tapaa keksinyt.
Hommasta ei tullut edes hullumpi. Tuo kaato meni ihan ok ja tässä nyt ei ammuta kuin kympeillä malliksi. Itse hionta on vielä tekemättä, mutta kyrpämirkeli kelkkaan ja hienolla valkoisella kivellä sen ajattelin tehdä. Sen verran heppoisia omat reikävarret, että jäi pompotusta aivan perälle. Tuo hitsaus myös tietenkin aina karkenee, tekee sen lisämausteen terälle ajoon.
Lopputulema on, että eikös tällä taas ajella pitkät pätkät. Koko pakan vaihto on aina myös oma souvinsa, eikä edes ihan ilmainen. Ja aihiossa olisi oltava kääntöleuat, mieluusti kovat ja pehmeät, muuten en viitsi ruveta. Ja semmoiset aihiot onkin sitten jo tosissaan mani mani. Nyt mennään näitten leukojen ehdoilla. Kelvakkoon tämän tallin touhuihin jos jo sata vuotta muutenkin palvelleet :O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti