Lukijat

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Herra sorvi

Sorvia todella voi herroitella, sillä on kyseistä mallia on tehty löytämieni tietojen perusteella 1905-1921!! Sorvi on ehta jenkki Hendey HMCo, Torrington CT, USmatöfuckinA! Vaihteisto mallia Norton, jota kyllä nähty merkkiin katsomatta ikäisissään koneissa.





Kärkeen kuva perustoiminnot rempattuna, oikein maalailemaankin innostuin joulun alla. Pukki siellä kaverina oli joulukortti kuva faciaalissa... Tämän kaveri osti vuosia aikaa Hämeenkyrön perämetsistä hintaan 40€. Eli silloinen omistaja halusi eroon jos joku raahaa pois. Sittemmin oli kaverin tallissa hieman vajaakuntoisena, kunnes muuttonsa yhteydessä anastin pois. Helvetisti tuossakin tallissa tällä sorvattiin, eli toimettamana ei lojunut. Kaveri tällä mm jonkin pienen monttukoneen pytyn holkitti, eli ei siitä jää kiinni etteikö kone toiminut, ja sinne jokusen satkun tarkkuuteenkin päästiin.


Sain kaverilta Yaskawan J1000 1.5kw tamun, tässä heti koekäyttö ennen remonttia.
Sorvi on tehty alunperin valta-akselikäytölle 4-porrasta, ja kaikki kierteytykseen liittyvät vaihto rattaat ja nousut ovat tottakai tuumaisia. Tuo rievä oli edelleen koneen akselilla ja yhteen välitykseen sorvattu kiilaurat. Tuo oli halkaisijaltaan noin 180, ja pienempää ei koneen päähän viitsi ettei heti hihnat murru. Meno tuolla välityksellä oli melko noileaa perus 1500 koneella töpsölissä, eikä tamullakaan ihan optimiin päästy.

Koneen iästä päätellen tässä tosissaan on historian havinaa. 2-maailman sota saattaa olla tämän koneen rantautuminen. Tuolloinhan jenkit toi tämän tyyppistäkin kalustoa runsaasti mukanaan, ja takaisin ei jaksettu raahata. Se onko tämä niitä ei ole varmaa,  mutta sopisi ikään. Jalassa hauska kyltti:


Tämä firma oli oli aikoinaan Hendeyn edustaja euroopassa, mutta vasta 40-luvun tietämät. Tuumaisena koneena lienee ollut vaikea pala, joten liekö jäänyt jälleenmyyjän käsiin. Se taas miten eksynyt Hämppäkyrön metsiin... Kohtuu kulttikone ja paljon harrasteltu ainakin practicalmachinistin, lathes.co.ukoon ja vastaavien sivuilla. Tästä nyt ei museoleimaan ole, mutta ei olisi ollut mahdollistakaan (saati tarpeellista).


Siinä karapylkkä purettuna. Kyseisen valta-akseli siiva pyöri vapaana kara-akselin päällä. kyljessä oli vipu jolla tappikytkin väännetään kiinni ja pakka alkaa pyöriä. Koko limppu oli valua ja helvetin väljä itse akselille, painoi varmaan 25 kiloa. Väljänä vielä hieman tykkäsi vatkata. Pakan akselin päässä oli ollut välitys pöydälle. Alkuperäisen rattaan vastapelurin akseli oli hukkunut rattaineen, ja tapin paikkakin pilattu moneen kertaan.  Jokunen kierteytykseen tarkoitettu nousun vaihtopyörä oli jäljellä, joista parhaalla korjasin tämän. Kierrokset luonnollisesti eivät enää ole nousutaulukon mukaiset, mutta liikkeet sentään toimivat.



Karan laakerointi on alunperin ollut kartio liukulaakerit. Takapäässä tämä on edelleen, mutta etupäähän on tehty kartiorullalaakeria varten holkki. Välys vedetään pois painelaakerilla takapään laakeriholkilta. Erikoinen ratkaisu myönnetään, mutta ihan ekstemporee ei parempaakaan rakenna. Etupään laakeri oli ok, ja pienen kaavauksen jälkeen myös takapään liuku aivan asiallinen. Sattuu etupään rulla olemaan lähinnä 5-60 luvun chevyjen perän laakeri numeron mukaan, eikä missään Suomessa heti hyllyssä, edes ameriikanauto miehillä, numero oli suoraan GMC kirjasta. Joskus sitten vaihdan tuonkin, kun ensin varautuu sen tilaamaan. Takapäähän yritän muistaa usein lykätä vassua, ja hyvin on menty.

Välikuvana herra Hendeyn saapuminen talliin. Toisessa päässä tämä nostettiin Zetkan etukuormaajalla kärryn päälle, mutta omassa päässä olikin jo hommaa. Kuten näkyy laskin telin takapäästä ilmatkin pois, vimosia senttejä varten ja liukuihan se sinne. Huomatkaa tyylikkäät olutkorit, noita ei saa Siwasta! Apuja olisi ollut seuraavalle päivälle, mutta ei joutanut odottamaan. Lopunpelein hieman järkeä ja parruja.. Vajaa 4 tuntia oli arviolta 800kg sorvi paikallaan tallissa näin 70 kilosen äijän voiminkin.  



Rakenteesta johtuen 250 tapperlock siiva oli suurin minkä sai sopimaan. Tätä varten tein vielä runkoon noin sentin syvän kolon, muuten oli pelko että jokin isompi pala nappaa väliin jumiin. Akseli kun oli tuumainen, tapperi joustaa mukavasti jokusen kympin. Tuolla letkupussissa on vararemmit suojattuna. Niitä oli järkevää muutama laittaa, sillä koko akselihan on vedettävä taas pois vaihtoa varten kuten näkyy. Kuvassa myös uusi akseli patentti. Tuo oli helppo tapa, ja mellapelleillä löytää sopivan välyksen rattaille. Jos joku miettii onko heppoinen, ei ole pahemmin värissyt ja välys pysynyt.
Nykyinen ratas on alkuperäistä selkeästi isompi, eli välitys on alkuperäistä hitaampi.
Pääakselin laatikolla on 3 vaihdetta ja nortonilla 12, mutta 4 näistä on niin vajaa hampaisia ettei kannata kertojapyörää hajottaa, ovat siis "käyttökiellossa". Jäljellä on kuitenkin 24 nopeutta eli löytyy ihan mukavasti syöttöjä pöydälle. Se kierteytys jää tekemättä, mutta käsipakkoja on hylly täynnä.



  
Pöydän akseleissä oli hieman hemppaa ja ne korjasin tylysti kaavaamalla ja messinki mellapellillä. Liikkeiden lukituskartiot olivat oikeastaan hyväkuntoiset. Hiukan läppäystä venttiilihiomatahnalla, prikoilla paikan siirto ja tottelevat erinomaisesti. Rempan jälkeen on tullut sorvattua jo melko paljon, eikä mitään ongelmia ole ollut. Voi luottaa että syöttö lähtee, ja varsinkin irtoaa.
Nousuruuvien messinkikierteethän ovat vanhoissa koneissa aina väljät. Nousut eivät olleet edes pahasti piikillä tässä. Keskeltä poikki rautasahalla ja se terän leveys oli hyvä. Uusi pidättimen paikka ja kaikki kammet tottelevat vajaan 1/8 kierroksen väljää, homma ok.


Kärkipylkkä on 2-kartiolla. Melko rupiseksi päässyt, joten lyhensin kartiopäätä 7-8milliä ja nyt puree kohtuullisesti. Kuvassa kiinalainen kärki kiinni ja kuten näkyy meinaa edelleen mennä melko syvälle. Joskus voisi oikein 2 kalvaimen hommata ja korjata tätä vielä paremmin. Hyvin on kuitenkin isokin terä pysynyt kiinni. Pylkkä on irtonainen johdepalasta, eli tämän pystyy mellaamaan.
Molemmat pääpylkät ovat siis irroitettavia johteilta. Näin ollen myös helposti saatavissa epälinjaan ja korkoon. Tämän hetkiset paikat tsekattu ihan akselin pätkällä, joten jotain heittoa varmasti jäänyt. Ei kuitenkaan niin paljon, että huomannut ongelmaksi. Joskus täytyy kyllä ottaa edellisestä työelämästä kytkinlaseri lainaan ja tsekata homma.


Pakka on 250mm ja muutoin ok, joskin leuat ovat nähneet maailmaa. Oli koko raskas pyöritellä, ja lastusilppua tuo oli tietenkin täynnä. Putsaus ja rasvaus auttoi kummasti. Leuat vain on jo hiottu niin moneen kertaan myös päittäin, että ensimmäinen porras alkaa olla melko olematon. Vaikeapa näihin vain on leukoja löytää. Nytkin oli VMPK rompetorilla jollain äijällä 2 laatikollista leukasatseja, mutta eipä natsannut.
Homma tarvisi jo tehdä niin että hitsaa lisää tavaraa ainakin sisäotteeseen vaikka kronipuikolla ja hioo sitten. Sopiva järeä holkki ulko-otteeseen, kyrpämirkeli teräpylkkään kiinni ja menoksi, onhan noita tehty. Useamman kerran pakkojakin tullut katseltua, jos vielä kääntöleuallisen löytää, mutta kalliita investointejahan nämä on. Tähän hommaan en kiinanpojan tekelettä kelpuuta, vaikka uusiakin on ebay pullollaan. Tähän hommaan käy vain kiirunan tasoinen rauta.


Teräpylkän toteutus on tässä melko metka. Eli trapetsi kiinnittyy tuohon perässä näkyvään palaan, joka on irtonainen. Koneen takana on kiinnityspaikatkin johteelle, jota on saanut asettaa eri kulmiin. Tuo liukupala siis seilaa rungon urassa kopiosorvi tyyppisesti, eli kartion ajo onnistuu helposti. Kyseistä johdetta ei ole olemassa, mutta toki sellainen joskus olisi helppo toteuttaa. Porasin nyt tuohon lukituspultille paikan, mutta joskus ajattelin sen vasteenkin tehdä, ihan kliffa optio.

Orkkis teräpidin oli melko järeä 130mm kanttiinsa oleva perinteinen 4-särmäinen. Tuolle jätin edelleen option käyttää, mutta ostin kiinalaisen 80mm pikavaihto "Dixon" tyylisen RDG-toolsilta enkuista, josta muutakin perustavaraa parikin kertaa ottanut. Mukana tuli 4-pidintä ja tein sitten itse lisää kevytmiinistä. Pitimelle hieman heppoista juu, mutta riittäneet kyllä tämmöisen äijän touhuihin ja vetää sitten isoa lastua teräsversioilla.


 
Jyrsin ensin 600 pitkästä aihiosta mukavan tuohon pikavaihto uraan ja siitä sahalla sain 8 aihiota. 6 tein heti valmiiksi, ja pari jätin hyllyyn reikäterä vartta, katkaisuterää jne varten kun tarpeita ilmenee.
Nyt on 7-8 terää aina kiinni käden ulottuvilla, osa pikaterästä ja taas palallista. Näihin jätin tavaraa hieman enemmän kuin rautaisiin, kun nyt kevytmiiniä ovat. Toisessa kuvassa noita sitten tyrkyllä.
Taustalla "upea" pullotunkista modattu prässi, tukevin sijoitus löytyi tuolta johteen hukkapäästä.

Sorvin mukana tuli kaverilta jokunenkin käypä Coromantin pidin, mukana muutama reikävarsikin. Itselläkin ryssäläisiä oli mailla jonkin verran. Pieniä kiinavarsia otin ison satsin lisää, ovat sandviikin TNMG kopioita joten asiallista palaa saa helposti. MT-holkkisarjaa, BT-kartio varsia, muutama 16mm istukka, iso satsi 2-kartion teriä jne jne joutui heti ottamaan ja juurikin RDGeeltä, ensimmäinen tilaukseni painoi 50 kiloa :) Tuolloin homma toimi, mutta nyt on kurssi niin surkea, että parempi katsella Saksan ebaytä.
Tavara on kiinalaista tottakai, mutta mikään ei ole osoittautunut aivan kelvottomaksi. Sorvitavaraa nyt oli entuudestaan, mutta jyrsinpuolelle itsellä ei ollut ennen hankintaa juuri mitään. Ja pakkohan sitäkin puolta on hommata, jos mitään aikoo tehdä. Romutoreilta aina merkkitavaraa sattuu matkaan, mutta enempi vähempi loppuunajettua se ruåttalainenkin tuolloin on. Kiinan tekeleistäkin ollut kummasti iloa.


Siinä sorvi käytännössä tikissä tamun perässä ennen kaunistelu maalauksia. Tamu on siis Yaskawa J1000 eli aivan sama kuin Omron merkillä menevä. Tamun kytkentä sinällään ei ole tähtitiedettä. Miltei jokaiseen tamuun on tarjolla "Quick start guide" ja jo sillä kytkentä ja perus parametrit löytyy erinomaisesti. Yleensä pari sivuinen kuten tähän, ja se tulostettuna muovipussissa on ollut riittävä apu jos jotain ei muista. Tuolla ohjeella yleensä kuka vain kytkee tamun verkkoon ja koneeseen oikein, ja perustoiminnot kaupan päälle. Laitekotelo tässä ihan biltemasta, ja siihen raadeltu tamun läpi, sekä potikka nopeuden säätöön, ja perus valokatkaisin päälle-pois.
Tämä on siis valovirta versio. Kaverin firma asenteli näitä ja tämä oli jäänyt käteen, kun väyläohjaus puoli oli pimentynyt. Eli taulusta kaikki toimii, mutta mm. tuo potikka lähtö oli pimeänä. Väyläpuolella ohjaus tarkoittaa 0-10V tai 4-20 milliamppeeria, sitten myös se RJ45 pistokkeen bittikieli, jos niin hienoa hakee. Voltteja kaivattiin joten totesin, että eikun wanhalla nokialaisella laturilla 10v sisään ns. väärinpäin. Tästä hommasta eivät trankut jne yleensä tykkää, mutta kun hävittävää ei ollut koitin... Ja BEHOLD heräsihän tuokin puoli henkiin. Pari vuotta jo tällä toteutuksella menty, joten vaikuttaa toimivan.

Käytännössä kaikki valtamerkkien tamut tottelevat kaavaa, jolla omanikin kytketty. Itse tamu kertoo onko valo tai voimavirta. Valovirta versio tekee aina max 3x220, voimavirta versio 3x380. Kuitenkin sisään 380 tamun valikossa voi olla myös 3x220 ulostulo. Tätä olen itsekin käyttänyt.

Seuraavaksi usein kysytään moottorin nimellis amppeerit. Kerromme tamulle siis joko tähti tai kolmio kytkennän amppeerit moottorin kyljestä. Tamun juttuhan on se mahdollisuus muutella kierroksia ja nämähän ovat hertsejä Hz. Tämä voidaan asettaa kiinteäksikin, mutta halutulle vaihtelulle sanoisin 10-100Hz lonkalta turvalliseksi. Silloin konetta ei ylikierrätetä (laakerit ja ankkuri) ja taas 10Hz vielä riittää jotenkin moottorin jäähdytykseen, jo aiemmin ilmaisemani ongelma.
Halutaanko että moottori saa kiihdyttää ja pysähtyä vapaasti, vai "jarruttaako" on usein kysytty. Tämä usein sekuntien kymmenys tieto. Jyrsinkoneen pöydässä tämä itselläni tapissa eli arvona nolla. Tarkoittaa pöydän pysähtyvän niin nopeasti kuin moottori jarruttaa pöydän massaa. Sorvissa tähän taas ei ole järkeä. Pyörivää massaa varsinkin pöydän kanssa järjettömästi, jolloin tamu tekisi turhaa työtä, pahimmillaan vaurioituu pitkässä juoksussa.
Kun nuo parametrit on laitettu, homma jo toimii. Useimmissa tamuissa on tehdasparametrien palautus. Se on fiksu tehdä käytetylle, sillä on saattanut olla käytössä jossa erinäisiä hienosäädön ramppeja on säädelty rajusti. Myöskään "autotuning" tyyppinen koneen tunnistus harvoin tuo hyvää, perusparametrit vain kuntoon ja viilaus käytön mukaan kun homman hokaa.

Oikeastaan kaikki toiminnot suuntaan ja nopeuteen liittyen ovat jokusenkin napin painalluksen takana. Jos taulussa niitä ei ole, moisia äkkiä alkaa kaipaamaan. Omana kytkimenä suunnan vaihtoon riittää yleensä perus autosähkö abikokytkin I-O-I. (keskellä nolla ja päälle-päälle)
Nopeuden säätöön usein käy 10 kilo-ohmin säätövastus eli potikka, löytyy mistä vain elektroniikka liikkeestä (elektori, elektrolinna, bebek). Tässä tein sen juuri potikalla.
Jyrsinkoneessa oli jo taulussa valmiina, joten käytän siinä ainoana ulkopuolisena kytkimenä suunnan valintaa. Koska en missään nimessä halua sorvin pyörivän väärinpäin vahingossa, en laita vaihtokytkintä. Sen saan pyörimään vastapäivään muutamalla napautuksella taulusta, mutta ei tule vahingossa kytkimen asennon takia turhia terän polttoja.

Eli pähkinänkuoressa: oikea kytkentä ja voltin valinta, koneen mitoitus, nopeusrajat, suunta, mahdollinen kiihdytys/jarrutus, max kuorma koneelle (korvaa kontaktorin). Näillä tiedoilla homma jo toimii! Itse tamun virallinen tyyliin 100 sivuinen ohjekirja mahdollistaa vaikka mitä hienouksia, mutta ne löytyvät sitten käytön ja tarpeen mukaan.

**********************
tammikuu 2020... Niin se vain on sorvikin palvellut kohta viisi vuotta. Ainoa merkittävä muutos on ollut pakan vaihto. Orkkis pakka oli niin kipeää saanut ja leuat hiottu loppuun. Koitin ihan hitsata lisää ja kivellä hioin. Karvan sain pienimpään sisäkooliin olaketta, mutta jo pakan kierre oli niin kulunut että joka kiristyksellä tuppasi tulemaan uusia heittoja ihan randomina. Tämä vitutti sen verran että hommasin uuden pakan, kuva otettu tänään:


Pakkoja katselin pitkään sieltä täältä, mutta asiallista kääntöleukaista ei oikein löytynyt. 250mm on hyvä tähän, 440mm taitaa olla isoin vauhtipyörä joka tässä käynyt eli johdekorkeus on melko hyvä. Tein kompromissin käytettyjen "oikeiden" pakkojen ja uusien väliltä. Ostin Pratt Burnerdin "standard precision" eli halvimman, jota vielä väittävät enkkupakaksi. Kahdet kovat leuat sisä/ulko tuli mukana ja lisää saa varmasti pitkään jos mieli tekee pehmeitä jne. 400€ oli jokunen vuosi aikaa hinta, nyt näemmä jo lähemmäs 500.

Pystyin käyttämään wanhaa taustalevyä, mikä oli plussaa. Karkea lähestyminen tottakai sorvaten ja sisäkooliin tiukka istutus kivellä. Tarkoittaa että tein sähköllä toimivalle kyrpämirkelille kauluksen jolla saa pitimeen kiinni. Siinä sitten ihan käsin pyörittelin levyä, hidasta puuhaa mutta hyvä tuli. Slangi vaihtelee niin kyrpämirkeli on sama kuin porkkana, eli posse, eli suora puikkohiomakone :)

Pääsin 5 satkun sisään, ja olin ihan tyytyväinen. Nyt jokusen vuoden jälkeen klappi on lisääntynyt. Syyllinen lienee perän kartiomallinen liukulaakeri, joka ihan rasvalla. Laitoin sellaisen jousella painavan annostelijan, mutta kartiona kuluu tottakai ja oli melko rupinen jo lähtöön. Se pitäisi karvan kiristää taas, mutta niin vähän niitä satkuhommia teen.

Kuvissa ei tainnut olla edes tuota lastu/muljukaukaloa ja jonkinlainen suojakin tuli tehtyä. Enempi kuin lastuille suoja on nimenomaan muljulle. Heittää vähän perkeleesti sorvarin kauniille kasvoille ilman sitä. Eihän sorvihommissa muljua oikeilla kierroksilla edes tarvi, mutta tämmöinen sunnuntai hipahuugo mielestään on säästänyt paloja. Reiän porauksissa varsinkin ok!

Kuten näkyy johdetta olen käyttänyt hyväksi myös prässin ja hiomakoneen asennukseen. Kärkiväliä jäi niin hyvin ettei ole haitannut. Kuvaa ei taida olla missään postissani, mutta muljupumppuna on ihan kolmeksin 25-40 kiertovesipumppu. Tuolla se on sorvin alla 20L kanisterin kyljessä. Putket menee myös jyrsinkoneelle ja pallohanalla säätö. On unohtunut joskus viikoksi Kolmeks jauhamaan venttiiliä päin, on niin äänetön ettei huomaa. Lämmin oli!!, mutta näillä kun ei ole taipumus tuottaa painetta niin hyvin toimii edelleen.
Tämän jo jossain maininnut, mutta siis mulju on itseasiassa lentokoneen avioniikkalaitteiden jäähdytysnestettä, PAO/esteri synteettistä eli ikäänkuin ohutta hytikkaa VG 5. Toiminut pirun hyvin alumiininkin kanssa! Pelkässä öljyssä on se etu, ettei ala kasvaa naavaa. Vesiohenteiset muuttuu melko pian helvetinmoisiksi bakteeripesiksi, voi ihan oikeasta saada karmean taudin ja hajukin hillitön. Säiliöön vain hieman lisäillyt tavaraa, nyt kun lattialle ei enää mene oikeastaan mitään on kulutus pientä. Altaan paluiden alla on noin 250mic metallisihti johon lastut jää.

Mitäs tästä muutakaan sanoisi... Vaihteellisista oikeista koneista joilla voisi vaikka kierteyttää joskus unelmoinut. Mutta pakkoja on kertynyt niin hyvin että pärjännyt niillä. Miltei ilmainen sorvi, josta miltei ilmaisilla osilla sai käyttökelpoisen. Muutama kalliimpi pisteosa, tallin halvin kone suhteessa edelleen. Pistän siis jatkossakin vähät roponi muuhun, tällä mennään!

**************************************

helmikuu 2021 Johan vittu oli erikoinen vuosi, eikä vieläkään hääviltä näytä. Jos jotain hyvää, niin sorvannut ennätys paljon viime vuonna. Lockdownissa oli tallissa ihmisen hyvä olla. Sorvi ei ole tarvinnut erikoisia huoltotoimia, ja kokolailla loppuun kehitetty. Kerran innostuin jotain halpoja näyttöjä ja kiinaprismoja katselemaan, mutta kyllä ne vähän hukkaan menisi tässä koneessa. 

Romutorilla jäi jo pari vuotta aikaa pieni tukilaakeri kainaloon, nyt vihdoin sain sen istutettua.

Ruosteinen ressukka ja vielä hitsaamalla korjattu. Todella pienestä sorvista on, minullakin tuo johteiden väli vain 140mm ja melkein putosi sinne. G14A lukee valussa ja enkkutuumaiset pultit. Puhalluskaapin kautta ja pientä entrailua, mm. tuo kiristysvantti oli hukkunut matkalle. Romurilta joskus otin ison läjän paksuja alumiinileikkeitä, joten niitä taas hyödynsin. Tein jyrsinkoneella tuon pohjalapun 20x100 soirosta ja laakeri siihen kiinni uppokanta 10mm pulteilla. Kiristyspalikka samoin 30x40 alua ja vantti 12mm. Olisi 16-20mm saanut olla, mutta orkkisreikä oli noin pieni niin olkoon.

Juu ei ole alumiinista värinän tappajaksi, mutta hei! Sorvin kone on 1.1kw vesipumpun moottori, niin uskokaa huviksenne että on riittävä ja varmasti parempi kuin ei mitään! Yli 50mm putki/akseli tuohon sopii. Monta kertaa olisi jo tästäkin iloa ollut, mutta kun ei ole jaksanut iltaa moiseen käyttää. Tapojeni mukaisesti maalasin huolella, eli vihreää kälää selkään x)

Kaveri osti ryssäläisen vaihteellisen sorvin, niin itselläkin alkoi taas ostohousut kuumottaa. Markkinat näille vain on jotenkin ylikuumentuneet tällä hetkellä. Parimetrinen kauniisti sanottuna sohlo paskakin maksaa 2000€ ilman mitään työkaluja. Näin ollen päätin vähän huoltaa wanhaa herraa...


Tämähän on alunperin liukulaakerikone, valussa on öljykaukalo ja lisäys näkyvästä tulpasta. Etupäässä on korjausholkki kartiorullalaakerille. Ensimmäisessä remontissa 6 vuotta aikaa jäi tekemättä, niin nyt on nippa suoraan laakerin taakse. 3D printtasin suojasokkelon, pakan suuntaan tursuava rasva pitää paskan hyvin pois.


Takapäässä on kartio liukulaakeri edelleen. En tiedä mitä on aikoinaan tehty, mutta tuo painelaakerin kohta oli kuin karhun repimä. Hartaasti sitä illan viilasin, niin nyt ottaa tasaisemmin. Sinne myös printattu keskitysholkki ja rasvanipoille muutos. Ylempi menee painelaakerille ja alempi aivan keskelle liukuholkkia. Tykkäsi tursuta kaikki heti takapäästä, niin tulppasin sen kanavan. Putkenpätkä jatkoksi, nyt lastut ei putoa hammasrattaille. Läpireikä muuten on 25mm.

Purin ja putsasin pakan, ja hioin kiinnityslevyn naaman kivellä. Eli vinku teräpitimeen kiinni ja hissuksiin. Siihenkin oli jäänyt pientä heittoa. Kaikkineen kolmileuka sanoo 3-4 satkua, mikä on jo oikein hyvä. Tilasin vielä pehmeät leuat, niistä voisi koittaa hioa ns "nollat". 1.1kw moottori lukee laakereistaan, lienevät lähinnä kuivat. Tamussa kun on varaa 1.5kw niin hommasin sellaisen, asentelen myöhemmin kun pitää pukkiakin modata. Pöydän veto päällä tuo 1.1 on melko polvillaan, joten lisävoimakaan ei haittaa.

Semmoinen 6-vuotis huolto. Odottelen vielä MK3 kalvainta itäblokista. Sillä tarkoitus korjata kärkipylkän kartiota, joka on päässyt ikävästi pyörimään jo ennen minun aikaani.

**************

Pakko heittää tästä moottorin päivityksestä... Ostin tsekeistä kiinakoneen 1.5kw 106€ himaan. Kone sinällään oli ihan ok, mutta kyltti vähintään hämmentävä versus mikä ebayssä oli...


 Eli vaikka tähti kolmio kone, ei vitunkaan sanaa tähti kytkennän amppeereista. Ja muutoinkin tylysti 380/400V 1500rpm... siis mikä vitun kone tämä on!! Epämääräisyys ja nimelliset ok myynti-ilmoissa, mutta kyllä hieman tarkempaa odotan tuotteen kyljestä!! Myynti-ilmossa oli mitä upein kyltti, jopa laakeri ja välys mainittu!

 Myös kylkien istutukset jaloille oli kuvissa kierteytetty, jos vaikka haluaisi kääntää kotelon parempaan asentoon. No nekin oli vain alkureiät ja tuo hämmentävä kyltti. Pistin rumaa pistettä ebayhin tästä, siitä ei kinuskit tykkää kun pisteet laskee. Oppikoot vittu myymään mitä kuvissa on, joku siellä varmaan teki harakirin meikäläisen takia :)

Päivän päätteeksi modasin vain petiäni hieman, lähinnä pieni jatko koska tässä jako 125mm entisen 100 sijaan. Yhden kulmaraudan pistin lisää vahvariksi, ja tamulle arvoksi 6.4A. Näin siis oletuksena myynti-ilmosta kun vittuakaan tiedä :O Käytännössä jälleen se onko kone 6 vai 7A ei tosiasiassa maata kaada. Jos ihan helvetin raskaalla koko ajan lienee fiksu vetää alakanttiin, tässä ei juuri väliä. Katsoo minkä vain koneen kylttiä, 1.5kw vie sen noin 6.5A eli tavan matikkakin pätee.

Tuli aikoinaan edellisen koneen päälle laitettua tuo "tönärikori" niin mittavermeet löytyy aina siitä. Pistin sen uudenkin motin päälle ja hyvinhän motti tikkaa. Laakeriremppa versus motin vaihto ei ollut pöllömpi homma. Koittelin ottaa kunnon lastuja ja 1.5 halkaisijasta meni suhteellisen kivuttomasti nyt.Wanha kone oli kymmeniä vuosia vanha, ja laakereilleen tosiaan pirun kuiva. Melkoinen rahina käsin pyörittäen, joskaan ei vielä laakerivikainen. Epäilin kanttijäljen tulevan osin tuolta, mutta sama kantikkuus tulee nyt tällä motilla.

Kantikkuus siis on kuin cadikuvassa, eli ei iso, mutta näkyy akselin pinnassa. Ei tee vielä minun projekteissani ongelmaa, mutta saattaisi tarkempaa harrastajaa vituttaa. Tämä melko varmasti tulee tuolta tamusta, jossa ei vielä ole vektorisäätöä. Se helpottaa momenttia varsinkin alikierroksilla, ja kyseinen hienous tästä tamusta puuttuu. Tarkoittaa päivän päätteeksi, että tamu antaa amppeeria jonkinlaisella hystereesillä on-off ja näkyy nyt sitten sorvatussa akselissa pienenä kantikkuutena.

Vaikea saada aiheesta kuvaa, mutta tässä tuo näkyy jo valon heijastuksina. Mitä lähemmäs natiivi 50hz mennään ilmiö vähenee, mutta 20-30hz välissä tekee tätä. Ilmiö rauhoittuu halkaisijan kasvaessa, ja pienempiä arvaa ajella syöttöön nähden ylinopeudella. Mutta tulipa tämäkin tuotua ilmi, jos joku ihmettelee sorvinsa kanssa. 

************

14.3.21 Sorvihomma sai yllättävän uuden käänteen. Näitä tosiaan jo tovin katselin, mutta herkut nousee aivan käsittämättömiin hintoihin nykyään. No nyt sitten juuri kun sisuunnuin ja wanhaa sotaratsua remppasin, löytyi engelsmanni josta kauppa tuli. Myyjällä oli suhteita puomiauto miehiin, niin sovittiin siirto tontille samaan ronttiin, tuovat jokusen viikon sisään kun ajoa tampereen suuntaan... to be continued

Colchester Triumph 2000 on nyt saapunut talliin, joten teen sille oman langan. Hendey jatkaa matkaa wanhan omistajansa kanssa, joten voin yhä vierailla sitä hivelemässä :)




 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti