Muumitalo leikkimökki

Kun ei isompia raksaprojekteja kesälomalle ollut näköpiirissä niin.. Likkahan on sitä ikää että juuri mahalleen kääntyy, mutta homma pahenee kyllä. Jonkun sortin leikkimökistä oli juttua, niin totesin että värkätäänpä muumitalo. Tästähän on useammalta firmalta ihan kaupallisiakin tuotteita, jopa 2-kerroksia, mutta 6 tai 8-kulmaisia elementtejä tuppaavat olemaan.
No sehän taas ei käy päinsä, muumitalohan on pyöreä!! No sitten sondeerasin mitenkäs sen tekisi ja kalske.com osoitteessa nainen pitelee kuvia, ja sieltä löytyi tämän näkoinen.

2-kerroksinen kompleksi ja komiasti tehty täytyy myöntää. Mittasuhteiltaan lienee vajaa 2 metriä halkaisijaa ja ehkä 3 korkeutta. Itse sitten piirtelin tallin eteen ympyröitä ja totesin 2m olevan melko pieni. Päätin tehdä 2,5m eli ulkokehää on vajaa 8 metriä.

Mentaliteetillä "perinteinen puoli kilometriä painekyllästettyä per kesä" painelin puutoimeen hakemaan kampetta. Ne jumaleissön oli ruskea tärppiläjä loppunut, ja tavaraa piti saada. No otin sitten tätä trendikästä mustaa, kun siitäkin tärppi oli.
Lähtöön linjailin neljä 2x4 suoraan nurtsille. Mittaruuvi keskelle ja siitä lähdin pajattamaan mustaa. Välillä tsekkasin kangasmittanauhalla keskiruuvista missä mennään, niin hukkaakin tuli naurettavan vähän. Kun lava oli valmis tussilla ympyrä sieltä ruuvista ja pistosahalla homma loppuun. Perustukset on lekaharkkoja kyljellään.

Samalta reissulta nappasin 298 pitkää valmiiksi maalattua 15x95 paneelia. Totesin olevan suoraan hyvä korkeus, ei liitoksia tarvittu, suoraan pystyyn vaan. Ja tuo valkoinen kävi mukavasti pohjaväriksi. Tälle kehälle nappasin 100kpl, jäi muutama valkattavakin.
Paksumpi aina parempi, mutta itselleni oli nyt hieman budjetti kysymyskin. Jos pienemmälle kehälle tekee suosittelen hiema paksumpaa, mutta en 95 leveämpää pontin taittumisen takia.

Kun tehdään 2-kerros kompleksi täytyy lattiankin olla suht kantavaa. Otin 145x30 ponttia tähän. Juju oli että ruuvaan paneelit tuohon painekyllästettyyn pohjaan ja tähän kehään noin 180 korkeuteen. Tavara saa olla tätä luokkaa jotta ne ruuvit mitään pitävät. Muutaman 2x2 heitin runkoon lähinnä, että sain välipohjan nosteltua niiden välissä oikeaan korkoon, mutta tosiasiassa paneeleitten kantoon tehty kompleksi. Alakerran päällä tämän ruuvaili näppärästi. Jätin jo yläkerran rappusia varten läven.

Siinä sitten yläkerran lattia korkeudessaan. Tähän eteen tuli ovi joten 5 reevaa ja nuo kolme takimmaista 90 kulmassa. Tätä naapurin äijäkin epäili, mutta kun koko kierroksen paineli 2x55 ruuveilla per paneeli ja kerros kiinni.. tällä kehällä tuli niin tukeva ettei huoleta yhtään. Yläkerrassa testiksi heti pompin ja rynkytin oikein tuelta, ei hätiä mitiä. Tuonne 3 metriin leikkailin samasta lattiapontista vielä kiepin kattoa tukemaan.

Koko pyöreä kieppi komeudessaan. Paneelit paukutteli ympäriinsä puolessa päivässä, eli se ei ole ongelma, jos vain jaksaa nämä pyöreät kehät kikkailla. Sitten taas katon tekeminen on toinen juttu. Söi itseltäkin useamman täyden päivän näin lomilla ollessa, ehtoohommina olisi mennyt koko viikko.

Huitaisin puistonpenkkien päälle ensin pari lankkua ja niitten päälle lisää ristiin. Tähän lavalle sitten mittailin noin 310 kehällä olevan 2x2 rungon joita kaikkiaan on 12kpl. Naapurin kanssa kun juttelin, että ohuesta vanerista, veti samantien ässän hihasta. Oli heti jemmassa 250x300 vaneri levyjä, joten niitä sitten runkoon taittelemaan. Ovat 4.5mm viilua ja vaatii toki hieman pakotusta, mutta nätisti menivät kun lankomiehen kanssa paineltiin. Aivan täytenä levynä eivät riitäneet kieppiin, muutama soiro täytyi laittaa ja niitten nurkkiin vahvarit. Nuo näkyvät lipalla, mutta hei!! Ikäänkuin sillä on mitään merkitystä "fuckin" 4m korkeassa muumitalossa :)

Punaista palahuopaa meni kattoon noin 80kg. Siihen runko ja levyt selkään... Vettä tuli joka helvetin päivä tätä tehdessä, joten nappasi kosteutta ihan kiitettävästi. Sinne 150 tietämät perstuntumalta paino meni. Ensin ajateltiin se ihan miehissä nostaa himpun lappeellaan reevattuna sinne 3 metriin. No sitten todettiin realiteetit, kun ei Bull Mentuloja juuri nostoporukassa ollut.

No sitten tein liukumäen harjalle. Käytin paria isoa saranaa apuna joiden varassa nostelin katon oikeaan kulmaan. Tukia ja reevoja runsaasti, ja ei kun vaijeritaljalla kiskomaan. Oma äijä ja lankomies kun tuli jeesaamaan, oli hattu katolla muutaman ongelman jälkeen parissa tunnissa. Kukaan ei rikkonut paikkojaan, ja tähän käytetystä rungosta teen uuden grillikatoksen, WIN-WIN situation.

Katto siis nyt päällä. Edessä näkyykin tuo terassin pohja, mille tehdään oma lippa samasta huovasta. No juu muumitalossa on kaksi ovea, mutta ei jaksa saivarrella. Muumitalossahan on neljä kerrosta, joten tehdään tuota mukaillen muuten. Tuo näkyvä muumipeikon ikkuna on se neljäs. Puoleen väliin yläkertaa laitetaan yksi rivi, ajattelin 6kpl per kierros parin paneelin levyisiä. Teen ne pleksistä niin taittuvat helposti. Sitten taas alakertaan katon rajaan ja noin metrin korkeuteen ikkunarivit. Nämä saattaa saada loman aikana aikaiseksi, mutta palataan kun muutakin elämää on...

Ja päivitys tähän.. eli oven tein samaan kaarevuuteen kuin itse talo. 3 kpl ympyrään leikattua kaarta oven runkona. Näitä ei tarvitse kuviosahalla kaikkia ajaa. Itsekin piirsin kaaren leveään lautaan, ja leikkasin alkuun suurimmat pois pöytäsahalla. Loppuja kun varoen pyörittää, ettei käy terää vastaan, tämmöisiä kehiä tekee helposti kyllä. Eli pöytäsahalla menee oikein hyvin.
Ikkunoita sitten tuli 18kpl (18x25cm) ja tuo muumin yläikkuna. Sivusta näkee useamman kerralla, mutta näin edestä ei oikein. Näiden väliä täytyi muutenkin pikkuisen jakaa kantavuuden ja niiden 2x2 mukaan. 6 kpl per kierros joita tein sen kolme, kuten muumitalossa (ainakin sarjassa). Alimman yläreuna 95cm ja toinen 10cm katosta, eli noin 170 cm. Ylin samalla tasaisella mitalla keskellä yläkerran seinää.
Näkee kääpiöt ja vanhemmat ulos, ja näyttää palttiarallaa sarjan talolta. Noihin leikkaan vielä vanerista ne pyöreät ja kolmion malliset ylälipat, itse ikkunat tulee 2mm polykarbonaatista.

Siinä vielä selventävä kuva sisältä. 145 leveästä laudasta ajoi 130cm pitkän tukireevan tuohon seinään. Ikkunoitten kohdalle pieni ikkunalauta. Nämä siis ihan jäykkyyden takia. Katon rajan kieppi ajettu vastaavia täyteen noin 5-10cm leveänä kieppinä. Yläkerran raput myös tuosta lattiapontista tehdyt ja 60cm leveät. Kulmaa on noin 30 eli aivan pienimmille hieman vaaralliset. Jonkin kaiteen vielä konstailen, mutta leveästä rapusta saa kyllä hyvin kiinni kiivetessä. Tossukin sopii hyvin eikä nuljua niinkuin lautatikkailla, joten eiköhän muksut pärjää.

Verstaan pikkukinuski goes tamu

Hämppäkyrössä oli lojunut ainakin 10 vuotta käyttämättä pieni 250w pylväspora. Avaimella kiristettävä istukka oli paskana, ja kukaan ei jaksanut alkaa korjailemaan näin turhaa kampetta. No snadille koneelle oli ajoa, alkureikiä 5-6 milliä nyt joutuu aina ajelemaan ja näppärämpi tämmöinenkin kuin aina se käsi tai akkupora. Vaihdoin sitten 13mm asiallisen pikaistukan tilalle hitsaamalla. Kone oli niin hengetön, että 2-3 reikää putkeen kun porasi, laukoi katkaisimeen laitettua lämpörelettä. Joutui toisella kädellä pitämään nappia pohjassa koko ajan.

Koko moottori oli muutenkin pellistä prässätty kiinalainen kammotus, joten taiteilin tilalle italiaanon perus tassukoneen 0.37kw. Hyväkuntoisen oloinen ja ihan rehellisesti 220/380 lapulla. Orkkis välitykset olivat melko erikoiset. Heittoremmi viidellä portaalla, mutta jo pienimmällä kulki niin että juuri 5mm terää viitsi näyttää. Suurimmalla taitaa rikkoa äänennopeuden.

No ongelmahan poistuu tamulla mukavasti, kun oli vielä toinen Powerflex hyllyssä. Sitten niin vetelin johdot, asettelin kytkimet jne ja... No perkele mykkähän tuo oli. Mukava sähkön hurina, mutta ei mitään tauluun. Koitin jopa ulkoisella 24V lähteelläkin herätellä taulua, mutta eihän tuo sitten innostunut.
Alan foorumeilla kehotetaankin välttämään pitkään käyttämättömiä tamuja. Varsinkin konkat näissä eivät tykkää pitkästä seisonnasta, ja tälläkin yli 6 vuotta lusittuna. Onko vika muuntajassa taululle, konkissa vai missä, mutta paskanahan tämä siis on. Näistä toinen samasta kaapista purettu toimii kyllä hyvin jyrsimen pöydässä, mutta tämä jo olikin mykkä. Hit-miss ratio 50% kahdelle seisoneelle, joten kannattaa varoa kun näitä ostaa.

Uskottava se on, ettei tamuja ole tarkoitettu jemmaan säilytettäväksi. Kostautui tässä ja legenda pitää osin paikkansa. Tarinan opetus on... Ennenkuin liikaa sommittelee arpa-tamuja (tai moottoreita) paikoilleen kannattaa ihan testiksi koittaa se roikalla virtoihin. Itselläkin voimavirtaroikka hyllyssä ihan tämän tyyppistä nopeaa tsekkausta varten, oli sitten tamu tai moottori. Tamukin herää aina virtoihin ja samalla voi tsekata parametrit jne. Tulevaa konetta ei ole pakko kytkeä tamuun testausta varten, ne parametrit asetellaan jokatapauksessa taulusta ennen ajoa.

Oli tuolloin synttärit, niin sain lankomieheltä jälleen erinomaisen "pöydältä pudonneen" lahjaksi. Itselleni uusi tuttavuus Emerson Commander ja tämänhän kytki mulkaisematta edes ohjeita. Jo taulussa on perusparametrien numerot, 220 sisään ja tottakai 3x220 pihalle. Helpon oloinen tamu toiminnaltaan, ja vaikka potikkaa ei ole ymmärtää suoraan noista nuolista laskea ja nostaa kierroksia ilman parametri rumbaa. Muistaapa vielä viimeisen jolla ajoi, oikein näppärä peli. Väyläpuoli tässä kaiketi sipannut, mutta tauluhan toimii ja muuta tarvitakaan. 10 minsaa kytkentään ja jo lauloi pikku kinuski. Hieman kälä loistaa, kun orkkiskoneen kiinnikkeiden jämiin tuo moottori hätäiseen hitsattu.

*****************
tammikuu 2020... niin se vain on 4,5 vuotta tämäkin jo verstaalla palvellut. Vaikka aneemisen kokoinen kampe onkin, on tällä vain kätevä lattoihin reikiä painella. Emerson oli tosiaan uusi tuttavuus, eikä näitä paljoa markkinoilla liiku. Tässä todella ketävä ominaisuus on oikea karan nopeus, jonka saa suoraan näkymään taululla. Moista harvoin olen bongannut, tai sitten on niissä kuuluisissa valikoissa joissa en ole käynyt. Omron, yaskawa, allen bradley, abb joilla tässä verstaalla pyöritelty eli miltei kaikki valtamerkit on tullut testailtua.

Bulu goes funny haa haa

Kaveri haki turbo FaZeRiaan varten ajettavan heikkohappisen pyörän osien luovuttajaksi. Siinä oli kiinni Nitrous Expressin 4-suuttiminen märkäsarja á 70HP. Kaveri ei tuota turbon päälle tarvinnut, ostin pois herjalla. Turborojuja itsekin paljon laitellut, mutta naurukaasu vehkeitä en ollut edes käpistellyt tai juurikaan nähnyt. No nythän tehtiin niin, että 2 suutinta niistä buluun jos maltillinen 30HP nypyn uskaltaisi koittaa.

Siinä itse suuttimet paikallaan, expressin piranha-mallisia. Toinen läpi naurulle, toinen bensalle ja letkujen väliin laitetaan suuttimet joita näihin saa 0.02mm välein aina sinne milliin asti. Näissä kiinni on 0.18 nauru ja 0.20 bensa. Expressin laskurin mukaan tekee juuri noin 30HP tähän skenaarioon. Sitten vain punosletkuja ja solenoideja laittamaan.

Koko pirun ahdasta tuli tuonne pyttyjen väliin ja ei se runkokaan näissä liikaa anna. Siinä kuitenkin molempien mankut asennettuna. Bensapumpuksi riittää perus siirtopumppu. Tässä mukana tulleessa oli VP Racingin tarra, mutta perus 0,5bar siirtopumppuhan tuokin on. Kun tunkee sillä tavaraa 0,2mm reikään, kyllä sekin painetta mukavasti nostaa.
Pullon paikkaa ei voi peitellä. Sen isken ihan svingin kylkeen pannalla. Mikä näiden lelujen leimaperuste on ajatellen teholappua... No mielestäni ei mikään jos ajelee kylillä pullo kiinni. Kyse on lähinnä militanttien talitinttien huumorin tajusta. Turboasennuksissa ymmärrän tarpeen, tällöin kone on sen perässä väistämättä koko ajan, mutta jos venttiilillä erotat koko asian, saati pitää letkun irti, ongelmia ei lain nojalla pitäisi tulla. Suljetuille alueille tarkoitettu optio :)
Mikrokytkin asiaa jne kun joutaa... to be continued...

Mad Max Bulun remppa

Tuolla jo aiemmin tuikkasin noin luokkaa mitä talvella duunailtiin. Vittumaisin korjattava oli se vetoakselin boori. Pirun huonosti noilta bulu-foorumeilta löytää juttua miten Sporan osat sopii. Varaosanumerot tuppaa buluissa olemaan omiaan, vaikka ihan HD tavaraa pääosin ovat.

Uudemmat alurunkoiset ovatkin sitten Erikin omia lisenssillä tehtyjä. Spora osat eivät sovi nimeksikään. Vaihteisto niissä mm. lohkojen välissä, kun tässä edelleen "trapdoor" tyyppinen vaihteisto. Hilut siis nyppää käteen vaikka kone rungossa. Alkupään 5-lovisissa on jotain spesiaaleja, mutta ainakin 90-luvun loppupää on toimivaa sektoria.
Tässä oli 42 hammasta, ja akseli oli peräti 04 mallista nypätty. Vaihtoehtoisesti myös useamman 41 piikkisen löysin, joita usein tarjottiin 5-vaihteen vastapelurin kanssa. Eli vaihtamalla molemmat homman voi toteuttaa.
Tästä jauhaminen koska 5-vaihde vaikuttaa karvan väkisin keksityltä alunperin 4-vaihteiseen sporaan. Akseli on samalla 5-vaihteen ratas, joten hammasluku sillä merkittävä.

Myös remmin rattaan boori on näissä sama, uskoisin näin olevan kaikissa 5-lovisissa sporissa. Ostin siis jo viimekesäksi tuon ebaystä, oli ihan putkirunko bulun 27-hampainen ja näitä näkee noin 25-30 välillä. Löysin täältä kaverin joka touhuaa nimellä Hekan talli. Sopurahaan sain 98 putkirunkoisen koko takavanteen hammashihnan ja rattaan kanssa. Hammasratas sitten taas onkin bulu-speciaali, eli on 5-pultilla kiinni. Harrikoissa eri jako ja alurunkoisissa buluissa 6-pulttia. Takarievä oli tuossa 61-hampainen ja remmi muistaakseni 124. On normi jenkkivälitys tämä 27-61. Eurooppaan tuotuihin yleensä laitettu 55 taakse. Täysin älytön homma, vitonen on käytännössä turha. Kuvassa tuo pääsyyllinen koko projektiin, tässä tylysti hepattuna noin ensikorjauksena.

Ensimmäisessä postauksessa en tainnutkaan mainita miksi näitä saatanan hammaslukuja jouduin yleensäkin ihmettelemään. Nämä orkkis hihnapyörät oli hukattu ja tilalla ketjut ja rattaat. Eturatas oli niin helvetin kapea, että se oli hakannut boorin paskaksi. Muutoinkaan tähän laitteeseen nuo ei sovi ollenkaan, ihme tokomista ja pomppimista hitaampi ajaminen.

Ihan tähän kuvaan liittyen yleisin kysymys on foorumeilla se kierre, ja kyllä tämä on VASENKÄTINEN. Toinen vasuri on enskan etupään rattaan/staattorikellon mutu. Muut ovat sitten perinteisiä. Kiristysmomentti on "vitun lujaan" ja lokua kaveriksi.

Myöhemmin myös koko kytkinkellon starttikehineen otin tuolta Hekalta. Oli suhteellisen tuoreesta 883 otettu ja sopi jälleen suoraan paikalleen. Bulujen oma jousilevy on ilmeisesti sporia jäykempi, joten käytin sitä. Levymäärä on sama, joskin sitä ylimääräistä levyä porukka laittanut. Näissä taas joissakin vanhemmissa saattaa olla liukulaakerilla oleva kello, mutta nämä kuulalaakeroidut vaikuttavat siis olevan samoja starttikehää ja enskan välitystä myöten 883-1200 pitkälle 2000 lukua asti.

Kun enskan etupääkin piti käyttää auki, joutuihan sen vääntämään kiinni. Foorumeilla osa porukasta lyönyt tyyliin kumisaappaan ketjun väliin ja murjonut kiinni. En kuitenkaan ihan allekirjoita. Tuo laakeroitu kello edelleen kevytmiiniä, ja ketju tarpeettoman ulkona siltä pisteeltä. Kuvan erikoistyökalun teki rälläkällä noin 5 minuutissa, ja kaveriksi sopivan mittainen latta/kulma vielä hampaiden väliin. Ei mene koko voima ketjua/kelloa/laakeria vasten. Tuon etupään mutun momentti oli jälleen "vitun lujaan" ja lokua tottakai. Vastaavan latan tein vetoratastakin varten, siitä nyt ei kuvaa löytynyt, mutta ihan kevytmiiniä joka sopii taka-akselin ja koneen välisen tukiraudan pulttiin, siitä kestää vääntää vaikka pyörän ympäri.

Kone muuten vaikutti ihan ok kuntoiselta. Vaihteistossa muuten kaikki hyvin, kampuran neulalaakerit ok välyksellä, samoin männäntapit. Sylinterit oli pahasti kiillottuneen oloiset. Oli aivan kuin peiliin olisi katsonut. No tämähän nyt on ilmajäähdytteisten ongelma -> yhdistettynä laiskaan öljynvaihtoon. Näihin ei kuulukaan kuin perus mineraalikura, mutta sitä saa vaihtaakin juuri sen mukaan.

Välys oli  reikämikrolla vielä aivan hyvä, samoin kuin männät mitattuna. Hoonia vain peliin ja uudet renkaat STD. Tiivistesarjan, joitain stefoja, renkaat jne hain Moorelta Lempäälästä. Motorcyclestorehousen kirja on pyödällä sielläkin, eli olisihan ne voinut itsekin tilata. Postikuluja tulee yllättävän paljon johtuen isosta koosta, vaikkapa joku kytkinkopan tiiviste pahvissaan. Hinta oli käytännössä samaja käydessä  sai heittää läppää ja kysellä tyhmiä. Moore käyttää myös runkoja ja hiluja pölyvärissä Pirkkalassa Haapasella, eli samoilla alihankkijoilla mennään.

Tämä tarina menee nyt vähän pomppien ja ei kronoloogisessa järjestyksessä. Mennään vähän muistin mukaan. Ennenkuin pyörän purin, sovitin uuden etupään runkoon. Luovuttaja oli -04 749 Ducati. Sama on 999:ssä ja akselipainokin noin luokkaa kohdillaan. Kun ei näyttänyt siinä jokuseen viikkoon millekään foorumille kandidaatteja tulevan, laitoin itse ostetaan ilmon. Muutama päivä meni ja tämä löytyi Kangasalta, ja purettiin paikalla suoraan pyörästä.

Tallissa ei ollut oikein nostopaikkaa, nyt vasta laajennuksessa tein. Touhusin tässä tyylikkäässä puupukissa etupään paikalleen. Putkien mitassa ei tosiasiassa orkkiskeulaan ollut suurtakaan eroa. Orkkis on perus stongalla ja nyt päätin käyttää noita mukana tulleita clipareita, joskin ne heitin väärinpäin. Sovitustyö nyt ei ollut oikeastaan ehtoota kummoisempi. Painoin prässillä molemmista kolmioista akselit pois, ja sorvasin holkin tuohon ducatin kolmioon.
Yläkolmiossa oli muutenkin reippaankokoinen välyksensäätö holkki, joten sinne vastaava sorvilla kevytmiinistä. Tällä sain käytettyä bulun omia laakereita ja oikein hyvä tuli. Vanteella oli niin hyvä kumi, että vedätin sen vielä maalauksenkin jälkeen paikalleen. Kiinalaiset levyt ja EBC sintteripalat myös ihan ajettavia. Jarruthan tässä on 4 mäntäiset Brembot, eli ei niissäkään valittamista. Pääsylkkykin oli mukana, mutta sen hylkäsin, koska säiliön asento meni sekavaksi. Kun tämä homma oli selvä laitoin pyörän paloiksi ja kiikutin ison läjän kamaa puhallukseen.

Siinä sitten puhalluksen ja pölyvärin jälkeen erinäinen läjä hiluja, itse runko puuttuu. Eli molemmat ulommaiset lohkot, venakopat, kolmiot, satulat... vähän kaikki minkä vain sai vedettiin mattamusta tyyppisellä pölyllä. Sen verran kovaa leikkiä on tuo puhallus ja uuni, että käy tunteella muoviosien päälle. Muutama puslaholkki jotka takahaarukkaan jäi oli kutistunut pilalle. Muutoin ymmärsin paksuilla vanerilapuilla peittää kaikki pistepaikat, kuten vanteiden keskiöt, ohjausakselin rungossa, haarukassa jne. Peitelappujen tekoon meni tovi aikaa, mutta kannattaa.
Nuo lohkotkin oli kiinni paksussa levyssä, tässä jo pois purettu. Konetta kun käänteli eri asentoihin ja pesi bräkleenillä hyvin tyydyin happopohjaan, 131-mustaan ja mattalakka paukkupullo settiin. Kun tarpeeksi monta kerrosta useamman ehtoon aikana ruisku, tuli siitäkin aivan välttävä.

Tässäkin alunperin on CV-kaasutin, mutta nyt oli kiinni suoraluistinen 42HSR Mikuni. Eli käytännössä on SS-sarja, jota jenkeissä laiteltu heti uutena kiinni optiolistan mukaan ja lienee niitä peruja. Käytännössä tämä 93hp on jo rakenteellinen huippu. Osat koneessa eivät ole mitenkään sporia kumminpia, ja teho en tehty Thunderstorm kansilla ja männillä. Nämä lienevät buluspeciaali, eli molemmissa kansissa ja männissä pattia ihan vain kovempaa ruttua varten. Näitä aneemisen vähän liikkeellä lahden takanakaan, joitain aftermarket mäntäsarjoja kyllä, mutta kansia ei juuri missään.

Pannusta löytyy se 100 neukkua eli wanhempien muoviluotien vääntö, joskin tässä se tulee vertailuna miltei tyhjäkäynnillä. Muoviluoteihin tätä ei voi verrata oikein mitenkään, mutta hauska peli päästellä tämäkin. Kaikki kyykkypyörä tuttavuudet diganneet.

Siinä erittäin paha suunnitteluvirhe Erikiltä putkirunkoisiin. Sporissahan koneen alla kulkee runko jossa konekin kiinni, ja kannessa tässä kohtaa vain heilahduksen tukirauta... No bulussa koko kone roikkuu rungossa näistä kahdesta kannen 3/8 eli noin 10 millin pultista!! Seuraava kiinteäpiste on värinänvaimentimet koneen ja takahaarukan välissä, loput kolme on vain sivuttaistukia, yksi koneen edessä, kansien välissä ja takahaarukan päällä.

Eipä ihme, että näitä pultteja ja jenkoja on roppaillut ihan tunteella. Tässäkin jo toisessa lävessä oli helicoil, ja toiseen itse väänsin M12x1,5 jenkan joka palveli loppukesän. Vittumainen paikka tehdä kun kone rungossa, silläkin hieman töpö. No nyt sain vedettyä pitkät jengat näihin ja lisäksi tein kolmanne pultin leveämpään reunaan. Laskin tuosta useamman millin pois, että sain kunnon otsapinnan. Siihen kiinnitin 12.9 pulteilla lokun kanssa kiinteän raudan. Rungon roikkotuki tuli tähän kiinni omilla pulteillaan. Josko nyt pannu roikkuu luotettavasti rungossa.

 

Toinen etupään pakosarjan pulteista oli myös täysin vainaa, joten sinne tein myös uuden speciaalin. Kuvassa hieman näkyy jyrsimellä laskettu pinta uudelle roikkoraudalle. Orkkis kiinnitysrauta on vielä nauramatta kevytmiiniä, joten tilalle oli jo ensimmäisen helicoil korjauksen yhteydessä joku hitsannut ihan mallikkaan teräsversion. Käytin sitä hieman lyhennettynä.

*****************************

PÄIVITYS 31.3.2019

Jaahas... Tästäkin vaiheesta mennyt vaatimattomasti yli 4 VUOTTA!!! Bululla on välissä ajettu naurettavan vähän kilometrejä. Suurin syy on perheenlisäys, ja sen mukanaan tuoma harrasteajan vähyys. Tuolla vähällä ajalla innostuin härvelöintiin ynnä muuhun täältä kirjoituksista löytyvään ajanvietteeseen. Ei haittaa ja bulu on aina ollut takaraivossa. Tämä on sitä rautaa joka odottaa kyllä, eikä wanhene vituiksi. Tänä keväänä sitten koittanee taas Bulun aika!!! Lähdetään kuvalla...

Olen postapocalyptisten leffojen, sekä Fallout pelisarjan suuri fani. Bulussa oli tätä henkeä jo kun taloon tuli, joten sitä jatkettiin. Mad Max henki on näissäkin mitä tulevalle ajokaudelle lisäsin. No sitten miten Bulu nyt voi?

Merkittävin silmäänpistävä on tuo stonga. Cliparit teki tästä niin epäkelvon ajoasennolle, että palasin stongaan. Jyrsin kevytmiinistä uuden palikan, joka toimii samalla raiserina. Etupää ja kolmiot kun on Ducatista, ei stonga mahdollisuutta ollut ensinkään. Tämä muutos tehty jo siis about 3 vuotta aikaa.

Seuraava on penkki... Tuo tekemäni takahäkki oli niin jyrkkä, että sen kulmassa penkki oli eturauhaselle vähintään raskas. Tämän kevään päivityksenä ns. tasamaa sohva, tehdyn häkin ehdoilla. Ainakin eturauhanen kiittää ja onhan se karvan caferacer oloinen. Samalla muutama Molle-pussi ripusteltu tunnelmaksi, ja kulkeehan noissa jokunen työkalukin.

Kun raahasin Bulun taas talliin, kurkkasin heti öljytankkiini, ja siellä ei ollut ketään. Otin letkut auki ja vaihde pesässä hemputtelin plot, plot. Kone pyöri kiltisti, eli kaikki ei ollut valunut kampikammioon. Harrikoissa jos öljytilavuutta nostaa on suuri vaara, että öljy valuu pumpun läpi koneeseen varsinkin pitkään seisoessa. Siitä kun turautat startilla, niin jokin viisaampi antautuu. Nyt näytti valuneen tankin pohjapropustani pois, tuo kostui oitis kun tavaraa lisäsin.

Bensatankin korkki oli... no täysin paska. Muovista tehty kiristys/lukitus mekanismi oli vainaa jo minulle tullessa. Koitin prikoilla kiristää, ja karvan paksumpi O-rengas. No.. pyörä oli motonetin kulahtaneen pressun alla, ja tässä parissa vuodessa sadevettä mennyt noin litra korkin kautta. Tyhjensin ja puhaltelin tankkia illan, muovia kun kuitenkin on ei sinällään ongelma. Kuningas idea, leikkasin tyhjästä öljykannusta uuden korkin kierteineen. Tämä kun ei seiso missään Herwoodin parkkipaikoilla ei lukittaville ole tarvetta, käytäntö ja henki edelle.

Takapään jalkatappien tilalle sai mukavasti kiinni kaikkea hassua roinaa. Näinä päivinä, kun aselait menee kohti nollatoleranssia katkaistu haulikko pyörän kyljessä on... no epäilyttävä. Tämä pyörä on kuitenkin niin Cosplay henkinen, että luulisi tyhmenmänkin ymmärtävän. Pistin keltaista kälää kuten softiaseissa piipun päähän, sekä tarran jossa lukee "VAIN LELU JA HITSATTU KIINNI!". Tämä on alumiinista valettu lelu, joskin edelleen aukeaa ja kuteja voi sovittaa. Ei kuitenkaan irtoa enää millään, läpitapit hitsattu kiinni eikä mitään iskurikoneistoa ole edes olemassa.

Toisella puolella on kiinni  Nitrous Expressin pullo, ja suuttimet imusarjaan sekä solenoidit on pyörässä paikallaan. Ainoa mikä puuttuu on bensapumppu, se ei ole nyt kiinni. Tämähän on yhdessä postauksessa esittämäni kaverilta ostettu päähänpistos, joka tähän leluun sopii oikein hyvin. Jälleen virkavalta tuskin katsoo moista tieliikenteessä hyvällä. Voin näyttää ettei naurukaasu juokse, pullon liitin on juotettu kiinni. Näin jo siksikin että joku persereikä käy sen kuitenkin avaamassa. Tyköistuvaan putkesta leikattiin petiinsä niin kireässä, että repimällä ei irtoa.

Mitä tulee näihin naurukaasu vehkeisiin, niin vain show tyyppisesti kiinni. Eihän niitä oikeasti voi käyttää!! Tällä alakerralla yksi veto ja kotiin trailerilla. Jollain hävyttömän pienillä reippaasti alle kympän suuttimilla voisi kenties koittaa, mutta... tosielämässä lohkoon tulee reikä, eikä mikään vitun putkinäkö kuten fast&furious leffoissa.

Valokehys tuli hieman raadeltua clipareita varten. No nyt saa olla tuollainen muistuttamassa pyörän evoluutiosta. Vedelle alttiit painokytkimet vaihdoin vetomallisiin, ja uusi Koson DB1R kiinni. Kävi silloin 3 vuotta aikaa jarruja ilmatessa...
Säiliön kansi oli auki ja roiskaisi jarrunestettä mittarin päälle. Kerkesi olla pitkän tovin ja koitin putsailla parhaani mukaan. Muovina on sellaista joka imaisee, niinpä koko kehys haurastui ja mureni pois kesän aikana, onhan tuo DOT melkoista myrkkyä!!
Tilasin tuolloin jo uuden, kun samaa mallia vielä sai. Tämä tottakai etten taas saatana joudu uutta johtosarjaa sovittamaan!! No nyt laitoin mittarin paikoilleen, vain pyörän halkaisija nopeudelle ja sytkäasetus piti uudelleen asettaa.

Pienimuotoisen konerempan eli rengastus ja tiivisteet tein 4 vuotta aikaa. Koneen kannakekumit eli etupään roikkoraudan ja svingin kyljissä olevat, sekä svingin laakerit vaihdoin seuraavana talvena.
Noiden vaihto oli kova sana, tyhjäkäynnillä tärisi niin vitusti että pomppi itse parkkiksen toiseen päähän. Olipa kaatunutkin edellisellä omistajalla, kun oli pompotellut nurtsille asti :)
Etupää oli niin mintti, että sen hiluille tai oikeastaan millekään kulutusosille ei ole tarvetta ollut. Toki pyörää ajettukin viimeksi pari vuotta aikaa.

Tämän kevään RESURRECTION oli halpa. En keksi muuta kuin uuden akun, AGM itsehapotettava 56,90€ ja kaikki muu oli jäämistöä. Karva mastonin kälää ja latanpätkää lattialta hilujen kiinnittelyyn. Tässä projektissa mikään fancy hieno ei edes palvele, mennään tyylillä mitä nyt laskeuman jälkeen olisi käytössä :)

Ajettu ei vielä ole, ja oma pihatie huutaa jokusen tovin arskaa ennenkuin edes koitan (järkyttävä kaljama sulamassa) ... Jokin "hei vittu ajoin sotkamoon" tyyppinen kun pääsen puikkoihin x)