Ohmi x käämi = Pimeenä koko lääni

Epätietoisuus näistä sähköön liittyvistä asioista on melko yleistä. Listaan tähän for dummies version. Näin ihan siksi, että itseäni ärsyttää se foorumien vittuilu-kulttuuri. Sähköhän on se paras tabu, ja mikä vain noviisin kysymys menee sivutolkulla jatkuvaksi parjaamiseksi. Ei kovin rakentavaa, eikä sähköturvallisuus tällä ainakaan parane. Tähän kohlin näitä perusjuttuja ja kytkentöjä, päivitellyt väliin jo useamman kerran. Omalta osaltani laiteautomaatio inssin lappu löytyy, mutta kytkentälupia tai oikeaa asennuskoulutusta ei, eli lue sen mukaan!!

Valovirta, 1-vaiheinen virta, eli se normaali kotitalous 2-napainen pistoke. Tämän voltit ilmaistaan yleensä 220-250 välillä. Voimavirta on 3-vaiheinen versio, yleensä iso pyöreä 5-napainen punainen pistoke. Tämä merkitään volteilla 400 tai 380. Tästä näkee aika-ajoin varsinkin maakunnanmiehillä edelleen helvetin isoa neliskanttista valurautapistoketta, jossa neljä napaa ja päällä teksti Strömberg 500V. Myös tämä on siis lopunpelein 400V pistoke vain ilman viidettä nykykäytännön suojamaa napaa.

Tosiasiallinen syy miksi voltteja on nostettu piilee itseasiassa helvetin huonokuntoisessa siirtoverkossa. Tällä tavalla varmistetaan se minimi voltti joka torppaan. Ilmakaapelit alkaa olla karmeassa iässä ja kunnossa varsinkin laitaseuduilla. 

Myös oikeaa 500V virtaa esiintyy teollisuudessa, mutta yleisesti korkeampi luokka nykyään on 690V. Näihin moottoreihin ja laitteisiin jos törmää, ei kannata omaan kotitalliin raahata. Käytännössä ei mitään saumaa saada toimimaan. Moottori pyörii kyllä, mutta voimaa siinä ei ole laisinkaan. Omassa pylväsporassani aikoinaan oli 500V paperitehdas moottori. Tuon joutui vaihtamaan 400V malliin, koska voimaa oli tosiaan kuin akkuporassa huonolla akulla.

Yleisin voimavirta pistoke on se punainen pyöreä 16A, mutta myös järeämpää 32A näkee varsinkin hitsauskoneissa tai kompuroissa. Pienenpää töpsöliä isoihin koneisiin vaihdettu, mutta silloin ei täysiä virtoja mikillä vedetä. Järein pistoke on 63A, ja silloin ollaan jo äijä/teollisuus koneissa. Yli 16A vaatii jo itse sähköjohdotukselta ja pääsulakkeilta melkoisesti. 35A nalleilla näitä 32A vehkeitä jo jotenkin pyörittää, mutta rajoilla ollaan. Tallissa myös johtokoot oltava melko tapissa, kaapelikoot menevät 4-6 neliötä. Perinteisillä 1.5 tai 2.5 johdoilla ei näissä talleissa tehdä muuta, kuin sytytetään valot.

Jos siis laitteessasi on moinen pistoke, neuvon ihan oikeasti hakemaan apuja siltä tutulta sähkäriltä. Olet innostunut ostamaan kerrankin kunnon kompuran, jossa tyyliin +10Kw kone. Nyt ruvetaan hiekkapuhaltamaan!! No itseasiassa ei ruveta, sille isolle pistokkeelle oli syy! Harvalla on 35A isompia pääsulakkeita, ja vaihto 50A tai 63A maksaa yhtiölle välirahaa kiloeuroja + satasten perusmaksuja. Jo mainitsemani 4-6 neliön johdot ovat melko kallista tavaraa.

Riippuen koneen ylikoosta ja tallin johdoista, tähti/kolmio kytkimestä voi olla apuja nallia isommille koneille. Klapisirkelin laittaa kyllä pyörimään isolla koneella ko. kytkimellä helposti. Lyhyesti tämä kytkin pyöräyttää koneen ensin vauhtiin pienellä amppeerimäärällä, ja vasta sitten jää täysille virroille.
Kompressori onkin jo toinen juttu. Olen livenä nähnyt wanhan ison 7.5kw Hydorin pyörivän 16A sulakkeilla. Välissä oli helvetin iso kaappi täynnä kontaktoreita. Näissä juttu on, että kompura osaa tehdä tähti/kolmion joka käyntiinlähtöön itse. Näissä siis jo tavaraa tunteella, en lähde ruotimaan, hakekaa apuja muualta. Valmiita käynnistimiä on ihan kaupallisena, ei näistä sen enempää. Perinteisen 16A käyttö ja kytkentä käytännössä onnistuu jokaisessa omakotitalo ympäristössä ilman kikkailuita. Varauksin edes pienemmät 25A pääsulakkeet eivät haittaa 16A vehkeitä.
Tällöin sulakekuormia kannattaa jo hieman tarkastella ja jakaa. Järeät valovirtakoneet ovat niitä haitallisimpia. Esim. kompurat koska käyvät käyntiinlähdössä usein lähellä sulakkeen maksimia.
Samassa vaiheessa kun on lämpöpumppu, ja emäntä lyö päälle kuivausrummun, nalli sanoo poks.

Sitten se johdotus..

Valovirta tarvitsee toimiakseen 2-napaa pistokkeessa. Ensimmäinen on vaihe, johdon värinä nykyisin yleisesti ruskea, ennen musta. Toinen johdin on maa, yleisesti sininen. Väreihin ei silti voi täysin luottaa!!
Valovirran tilanteessa vaiheen ja maan navalla ei oikeastaan ole väliä. Virta tikkaa sen 50 x sekunti molemman johdon välillä eri suuntaan. Kuitenkin lähdetään siitä, että kytketään ne L=vaihe ja N=maa. Nämä merkinnät löytyvät jokaisesta pistorasiasta, tai lampun pistokkeesta.

Käytännössä et ikinä tiedä miten päin töpsölin työnnät rasiaan. Napaisuus vaihtuu joka kerta, silti jalkalamppu syttyy ja telkkari toimii. Kytkettäessä itse rasioita halutaan kuitenkin maat ja vaiheet pitää visusti erillään!! Vaiheet ovat sulakekaapilla tottakai sulakkeiden perässä, ja maat yhdistettynä yhteiseen kiskoon. Emme siis sekoita näitä...

KEVI eli keltavihreä johto on harvinaisuus edelleen. Pääsääntöisesti pienitehoiset laitteet, kuten laturit, telkkarit, lamput jne eivät sitä käytä. Kevi näkyy pistorasioissa ulkoisina metalliliuskoina. Kapea telkkarin pistoke ei näihin edes osu. Karkeasti sitä tarvitsevat suuritehoiset laitteet, joiden pistoke on pyöreä ja osuu näihin. Ilman kyseistä johtoa sähkölaite siis toimii kyllä, mutta mikäli tekee kytkentöjä, joissa sen käyttö on mahdollista suosittelen.
Keville on oma ripa/napa käytännössä kaikissa nykypäivän rasioissa ja myös pistokkeissa. Jos se löytyy, kytke se!! Merkki on ns. kaksi viivaa päällekkäin. Voimavirta puolella sähkömoottorissa kytkemme vain juuri kevin, emme nollaa ollenkaan!! Tämän vuoksi kevin rasiakytkentä on tärkeä. Jos voimavirtajohto on wanha nelinapainen, jätetään rasialla maa tyhjäksi, ja kytketään neljäs keviin.

Ja niihin moottoreihin...

Tämän perus pläjäyksen päälle itse moottoreista, joita kotitalli kokoisissa projekteissa käytellään. Valovirta moottori on helppo tunnistaa. Yleensä kyljessä on iso pyöreä mötti eli kondensaattori, aka konkka. Riippuen käytöstä näitä saattaa olla parikin kappaletta. Vähintään yksi löytyy käynnistykseen, mutta saattaa olla toinenkin käyntiä varten. Wanhoissa tuo käynnistys mötti oli iiiso pyöreä heti koneen kyljessä, mutta tuoreemmissa sopivat jo kannen allekin, eli älä mene vipuun!

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö valovirtakone voisi pyöriä myös voimavirralla. Jos kilpi kertoo 220/380 kytkentää muuttamalla moottori pyörii myös voimavirralla. Tällöin kondensaattori kytkennät poistetaan, ja moottorin sähköistys itseasiassa tulee reippaasti helpommaksi. Esittelemissäni taajuusmuuttaja käytöissä emme koskaan käytä konkkaa. Eli jos haluat entistä voimavirta konetta pyörittää valovirrassa, tämä onnistuu mutta tarvitset kondensaattorin kaveriksi. Näihin liittyy taas konkan mitoitus asiaa, jota en lähde ruotimaan. Hyviä sivuja aiheesta on jo satatolkuin...

Jos moottorin kyljessä on se merkintä 220/380, suosittelen aina voimavirran käyttöä. Kytkentä on tällöin helppo, ja koneesta saa muutenkin parhaan löylyn irti. Samoin käytetty virta jakautuu kaikkiin vaiheisiin, eli piikit vähenevät. Karkeasti voi sanoa, että jos 1-vaiheinen moottori nappaa vaikkapa 10A virtaa, 3-vaiheisena se on enää puolet per vaihe. Tässä kohtaa puhutaan TÄHTI tai KOLMIO kytkennästä, näiden merkitys seuraavassa....

Kävin juuri tänään Teivon rompetorilla, ja matkaan sattui kuulemma Crawfordin nosto-oven moottori paketti. Ostin tuon lähinnä sähköjarrun vuoksi, mutta alla sopivasti näppärä kuva sen TÄHTI eli voimavirta kytkennästä. Merkintänä tämä on kolmiviivainen hiutale, kolmio taas nimensä mukainen. Tällä tapaa moottorinliuskat ovat, kun haluat suoraan töpselillä pyörittää moottoria voimavirrassa.

Tälläisen moottorin kytkentäkopassa on kuusi napaa, 3 sisään tulevaa vaihetta ja taas moottorin omat käämit 3kpl. Usein kytkentätavat on myös stanssattu kannen valuun kuten nyt, tai ainakin tarralappuun kannen sisäpuolelle. Moottorin omat käämit on yleensä esitetty kirjaimilla W, U ja V ja tuotava sähkö on L1-2-3.
Kun halutaan käyttää moottoria voimavirralla, liuskat ovat aina toisella puolella yhtenä ripana. Rivan puolella ovat myös moottorin omat käämilangat. Voimavirran 3-vaihetta tuodaan siis vastapeluriksi tuolle yhteenkytketylle rivalle. Kun rivan ruuvit aukaisee alla on yleensä 3kpl jakoon sopivia kupari lappuja, eli kahden navan välillä on kaksi lappua päällekkäin. Tällä asialla ei ole merkitystä kumpien napojen välillä ovat. Nuo 3kpl yleensä säilytetään näppärästi noin, koska kaikkia kolmea taas tarvitaan KOLMIO kytkentään, joka siis on valovirta, seuraava kuva tästä tilanteesta.

MMJ voimavirtajohdossa on aina se 5 napaa. Kytkettäessä moottoria näistä maata, eli sinistä ei siis koskaan kytketä kopassa mihinkään. Vain suojamaa eli kevi runkoon.

Vaikka parjasin valovirtaa, kun käytetään taajuusmuuttajaa kytkentä on usein KOLMIO eli kuvan mukainen. Käytännössä tamu, jonka sisäänkytkentä on 220V antaa ulos 3x220V. Voimavirta sisään tamu antaa yleisimmin ulos 3x380V, mutta voi olla myös 220V tai jopa molemmat. Itselläni on tälläinen jyrsinkoneessa. Kuitenkin vasta tamun ohje ja kilpi kertoo mitä sieltä ulos tulee, ei kannata olettaa mitään!

Jos halutaan valovirralla moottoria käyttää, liuskat ovat näin. Mutta kuten jo totesin, kytkennän väliin tarvitaan niitä kondensaattoreita ja homma menee vaikeammaksi. Tämän dilemman jo aiemmin kuvailin. Kuva on sorvini moottorista, jota käytän siis valovirta tamun perässä. Kyseisen paras anti on se 3x220 ja kytkentä sen mukaan.

Älkää tehkö niinkumä näytän, vaan niinkumä sanon! Wanha parsi toimii heti tässä. Kytkentätapa moottorin navoille on oikea. MUTTA kuvassa värit eivät tottele nykyisiä, koska wanhan mallin johto. Olen siis käyttänyt punaista kevinä, mutta jättänyt sen merkitsemättä!! Keviteippi kuuluisi asiaan, eli kieppi sitä johtoon. Koska kytkentä on runkoon, koneen päässä asia on selvä. Mutta kun mennään kytkentärasialle, mistäs tämän tietää ilman merkintää!! Johto on 2xmusta+punainen+ruskea, ei siis tottele nykyistä MMJ väritystä.

Ristiinkytkettynä maa ja kevi ei sinällään aiheuta ongelmaa. Mutta varsinkin rasian päässä aiheuttaa NOLLAUKSEN, joka pitäisi tapahtua vasta kaapilla. Tällöin suojamaa ja oikea maa ovat samaa johtoa väriin katsomatta. Tämä voi aiheuttaa tallissa vaaratilanteita, ja suojamaista menee merkitys. Tällöin siinä moottorisi rungossa on myös maa kytkettynä, ja tätä myöten koko sorvin rungossa. Jos johto alkaa vuotaa, saa pelkästään koskettamalla sorvia äkkiä melkoisen tällin.
Wanhaan aikaan maat ja kevit yhdistettiin sulakekaapilla samaan kiskoon. Nykyisin näillekin on omat kiskonsa. Kumpaakaan ei siis kytketä takaisin valtakunnan verkkoon, vaan maapotentiaali haetaan tontilta. Maa voi olla kytketty rakennuksen raudoituksiin, tai yleinen oli iso kieppi kuorittua kuparilankaa jossain kämpän nurkille maahan kaivettuna. Edelleen tallin omiin raudoituksiin näkee maita vedettynä, mutta se ei ole varsinaisesti oikea tapa. 

Kun ollaan jo syvissä vesissä välisanana tähän. Oikein hyvä opus tallisähkärillekin on SFS6000 standardi kokoelma 600-1. Kirja on melko kallis uutena noin 250€, mutta suositeltava hankinta. Siellä esitetty osin ihan esimerkkien kera erilaisia kytkentöjä mm. kylpyhuone. Siellä jos jotain nykyään teet, tulee vikavirrat mukaan jne. ja opuksessa hyviä kuvia asennusetäisyyksistä  ja tavoista ilman mutua! Kaapelimitoitukset, kaappikytkennät, mittaustavat jne kaikki löytyy tästä.

Palaan vielä johtojen merkintään, koska vaiheen merkintä on ehdottomasti tärkein!! Jos siis käytät vaiheena muuta kuin yleisiä vaiheiden värejä, ne pitää tosissaan merkitä edes mustalla tussilla kytkennän juureen, ja mieluusti mustalla teipillä. Musta teippi johdossa väriin katsomatta tarkoittaa sen olevan VAIHE.
Tilanne on yleinen vaikkapa normaalilla valokatkaisijalla. Syöttö tulee useimmiten kattoon ja siellä värit ovat kuten kuuluu. Mutta kun viedään johto katkaisijalle, MMJ kaapelissa käytetään ruskeaa ja sinistä ristiin vaiheina meno-paluu. Eli joko katkaisijalla tai lampun kattorasialla myös sininen on vaihe. Tällöin sitä mustaa tussia ja teippiä siihen siniseen!! Jos kyseessä on ns. porraskytkin, eli lamppu voidaan sytyttää ja sammuttaa eri kerroksista joudutaan myös kevi sotkemaan hommaan. Tällöin mustalla vaiheen merkitseminen vain korostuu.

Taidettiin kytkeä johdot jo niin nopeasti, että värit jäi tavallaan käsittelemättä. Yleisin kaapeli MMJ 3-napainen on RUSKEA=vaihe, SININEN=maa ja KEVI=suojamaa, tämä 250V. 5-napaisena muutoin sama, mutta 2 lisäväriä eli MUSTA=vaihe ja HARMAA=vaihe, tämä 400V. Eriävien värien vuoksi kytkennät voidaan tuoda pääkaapilta viimeiseen rasiaan asti niin, että väristä tiedetään heti mikä vaihe kyseessä.

Vanhemmissa taloissa näkee (rintsikassa itselläni) vanhaa 4-napaista yleensä 2xmusta vaihe-johtoa. Nuo sekoittuvat helposti ja kytkentä pitää varmistaa, värihän ei kerro tällöin vaihetta. Vaiheiden sekoittuminen ei sinällää ole vaarallista, mutta vaikuttaa esim. voimavirtamoottorin pyörimissuuntaan. Mikäli kaikki rasiat eivät ole kytketty oikein per vaihe, moottori saattaa lähteä pyörimään ei haluttuun suuntaan kun töpsölin lykkää eri rasiaan. Vaikea sahata, kun klapisirkeli pyöriikin väärinpäin! Vaiheiden pitäminen erillään liittyy vahvasti kuorman jakamiseen. Kolmivaiheinen laite tekee sen itse, mutta valovirta on juuri siinä yhdessä mihin kytketään.

Johtojen neliöt...

Valovirralle 3 X 1.5 johto on se halvin ja 3 X 2.5 melkein tuplahintainen. Kupari on kallista, joten tekee mieli pihistellä. Suosittelen kuitenkin aina käyttämään tallissa vain 2.5 versiota. Käytännön tasolla 1.5 johto ei kestä yli 2kW jatkuvia kuormia ja niitä syntyy äkkiä huomaamattakin, vaikka sulake ei paukahda. Liian iso kuorma polttaa pikkuhiljaa eristeet ja eräänä kauniina päivänä talli turahtaa tulille.
Jos esim iso valovirta kompura jää jurruttamaan seinää päin, tällöin vika on liian pienessä johdossa -> huutaa 2.5 ja 16A. Myös jatkojohdot kannattaa ottaa saman 2.5 neliön kaavan mukaan, jos niillä aiot isoja koneita käyttää.

Johtokoko ei ole pelkkä suositus, vaan ihan lakiasiaa. Jos sulake on 10A riittää 1.5 johto, mutta 16A nallille pitää käyttää AINA 2.5 neliöistä. Jos tallissa on 32A naulaa tarjolla silloin mennään jo vähintään 6 neliön johtoon, ja oikosulkuvirrat saattaa huutaa isommankin. Näitä oikeastaan et enää yksin vetele, sähkäri on väkisin messissä ja hyvä näin.
Voimavirta puolella 5x2.5 on aina MINIMI koska kyseinen tarkoittaa 3x16A. Halpaa 5x1.5 näkee, mutta se on tarkoitettu valovirran jakamiseen, valojen kytkentään katkaisijoille jne. Tätä ei siis koskaan 16A käyttöön!

Juttu poukkoilee, mutta palataan vielä moottoreihin..

Moottoreiden yleisimmät kierrosluvut ovat noin 1500 tai 3000 kierrosta minuutissa, eli vaikuttaa melkoisesti haluttuun käyttöön. Usein kytkennän jälkeen ei voi tietää kumpaan suuntaan kone lähtee pyörimään. Näin ollen homma kannattaa koittaa, varsinkin jos väärä suunta voi rikkoa jotain.

Lähtökohtaisesti jos rasioissa värit ovat oikein, vaihto tehdään tottakai koneen päässä tai sen töpsölissä. Suuntaa voi vaihtaa helposti vaihtamalla kahden vaiheen paikkaa keskenään. Näitähän on kolme, mutta ei ole väliä vaihdatko reunimmaiset vai kaksi vierekkäistä, suunta muuttuu. Tässä helppoudessa syy miksi itse suosin voimavirtaa amppeerien lisäksi. Vastaan kuitenkin tulee monenlaisia moottoreita ja pyörii siellä tallissä yksi konkallinen konekin. Tämä esimerkin omaisesti...

Härveli nostimeeni tein pienen hydeyksikön kompurasäiliön päälle. Voiman tarve oli pieni, joten valovirta 1.1kw kone mailta kävi hyvin. Tämä oli DDR tuote (haiseekin aivan Trabantille) ja hyväkuntoisen oloinen, joten eikun kiinni. Tyyppikilpi kertoikin vain 220V arvot, minkä vuoksi varmaan jäänytkin seisomaan maille noin 20-25 vuodeksi... No asiaan, pyöräytin konetta, ja tottakai se pyöri väärään suuntaan. Kansi auki ja miltäs siellä näyttikään...

Koneen oma käämitys näyttää järkevältä pääkäämin osalta, eli kolme napaa kuten yleensä. Mutta tuo vastapuoli... missä navat, vain yksi? Koneen sisällä on siis apukäämi, jolla pyörimissuunta muutetaan. Karvat joissa valkoinen liitin. Kytkentäohje oli tarralapussa kannessa, mutta niin kusenkeltainen ettei juuri tolkkua saanut. Yhtäkaikki tässä apukäämin johdot ovat nuo valkoisella neliöllä merkityt. Toinen saa olla kiinteä ainoaan vastapuolen karvaan, mutta pyörimissuunta muuttuu flippaamalla kuvan X1 laitimmaiseen vasemmalle.

Konkka on vain käynnistykseen, eikä sen kytkentää tarvitse muuttaa. Se oli kytketty moottorin omien käämien keskimmäiseen ja laitimmaiseen. Käänsin senkin toiseen laitaan, mutta tällä ei tottakai ollut merkitystä. Virta tikkaa edelleen 50 x sekunnissa molempiin suuntiin, joten kone käynnistyy oli kummassa laidassa vain. Vastaavia kytkentöjä näkee kiinalaisten peltimoottorien rasioissa, jokin halpa pylväspora jne. Suunnan muutoksen juju on on siis heittää apukäämin kytkentä pääkäämin toisen reunaan.

Tässä siis tämä, epäkronologinen tarina mutten olekaan kirjailija. Kaljatölkeissä lukee usein maltilla nykyisin, sähkön kanssa tuo tuplana. Jos vaikeaksi menee, soittele sille tutulle sähkärille. Mitään esitetyistä ei edes saa tehdä itse, ja pitää suhtautua kriittisesti, netissä kaikki on paskaa!!!

Herra jyrsinkone

Jyrsinkone... Sorvihan on mailla ollut konsernin käytössä jo ages. Jyrsinkonekin konserniin löytyi, siitäkin aikaa 7-8 vuotta. Ensin itselleni tuolloin aseveli hintaan tarjottiin Taiwanilaista 2-kartiolla olevaa pikku jyrsinta. Pöytä noin 500x200, mutta perseaukisena luovutin kaverille. Jälkiperästä moista pikkukonetta aina teki mieli... Tonneja painavia ryssän, tsekin, jopa eskilstunan raudasta tehtyjä näkee sopu rahaan, mutta milläs semmoisen oman talliini!

Kävin netin halpis (kinuski) koneiden tarjonnan useaan kertaan läpi. Kyttäilin yli vuoden käytettyjä, mutta eihän tämmöisiä pikkukoneita juuri kulje. Totesin että Weissiltä jne euroopasta tai suoraan kiinasta saa kyllä halvalla... Mutta tuommoisen kuution möykyn toimitus tänne maksaa, ja jos Kiinasta menee 100% varmuudella veroille. Hinta tulee käytännössä samaksi kuin täältä ostettuna.

Takuu... no sen saa unohtaa viimeistään Kiina kanavista, joten miellyin koneita.comin rojuihin. Kilautin äijille eräs aamu kesälomilla ja kysyin onko vehkeitä nähtäväksi pelipaikalla. Olihan niitä, ja muuten melkoinen näytöshalli onkin. Sanoin että näkyillään 3 tunnin sisään ja eikun ransun rattiin...

Reissun lopputulema oli että ostin kiinakoneen tingin jälkeen, mukaan sain hieman tappeja ja karaholkki sarjan. Kone on NOVA X45 jota tänäkin päivänä myyvät, tämän hetken kuvissa ei kyllä sama kone kuin itsellä, speksitkin hieman erilaiset. Tuolloin paino oli 350kg, lohenpyrsty pysty, tuplakäämitty kone 1,1kw 1500/3000 380V (saadaan siis toiset 6 nopeutta tällä tapaa), 6xvaihteisto, kara MK4 12mm vantilla. Drinkkivinkkinä sanottakoon, että pelipaikalla hinta putosi mukavasti jos joku muu moista harkitsee.

Eskilstunan valun nimeen vannovana ostin siis vitun kiinalaisen... Vituttihan se, mutta moisia laatu pikkukoneita ei tosiaan markkinoilla näy. Asialliset menee aina firmoista suoraan työntekijöiden talliin, niinkuin tietysti kuuluukin. Kyttäilyä harrastelin yli vuoden eikä homma sillä lutviintunut. Jälkiperästä hieman huojentuneena voin sanoa, ettei ole speksejään paskempi. Tarkkojakin töitä on tehty, eikä ole jättänyt kylmäksi kiinalaisuudellaan. Voimaakin on aivan riittävästi omiin projekteihin.

Herra Nova penkillä, joka tehty 200 palkista. Ajatus oli valaa tuohon jalkaan betonia, mikäli värisee ihan helvetisti. Ei ole valutalkoon tarvetta tullut, ja palkit toimineet kätevästi aihio varastona. Jos ihmettelette jatkopalkkia, niin iso ruuvipuristin nyt kiinni tuossa päässä. On massaa mitä vasten hakata tottakai. Pöydän poikittainen on 180mm, joten sen pyörittelee kyllä käsin. Pitkittäiseen sai hieman lisää, kun kikkaili rajoilla, liike nyt 550mm.

Heti kärkeen syötön puute alkoi ahdistamaan. Ihan kaupallista tuotettakin saa lisävarusteena, hintansa vain oli niin järkyttävä ettei tullut edes harkittua. Kaverille oli työmaalta jäänyt hyppysiin pieniä noin 100W kulmavaihteita. Tähän prokkikseen nappasin yhden spekseillä 1320r ja 1:15 vaihde, kyltissä maininta 10 Nm mikä on jo oikein hyvä, jos ajattelee tarvittavaa voimaa. Välityshän on aina tapauskohtainen esim. se kaverin taiwanilainen on jo kuulajohteella. Nousu on aivan hillitön novaani nähden. Tämä kone ei siinä toimisi mitenkään.

Tein testiajot ihan puutarhaletku lemmareilla kytkimenä natiivi 50hertsillä eli verkkovirralla ja kulki mukavasti. Lisäksi välitys ei ole liian raskas kampipyörälle. Toiseen päähän jätin sen edelleen, on välillä näppärä ja nopeampikin ettei aina tarvi koneella kikkailla. Käytännön tasolla voi sanoa, että paljoa yli 15 välityksellä ei enää onnistu yleensäkään. Kammesta tulee sikamaisen raskas, eikä tee hyvää vaihteellekaan jos hampaat irvissä pyörittää väärinpäin.

Siinä itse vaihde pöydän päässä. Verkkovirralla pöytä kulki 300mm/min. Kyyti oli siis turhan hätäistä ja tähän lääkkeeksi tietenkin taajuusmuuttaja. Apu löytyi helposti, vihjasin puutteesta tutulle ja seuraavalla viikolla oli Allen Bradleyn 400 wattinen powerflex tuvassa. Tamun perään laitettuna välille 5-100Hz liike on noin 30-600mm minuutissa. Näistä ensimmäinen on siis selkeästi riittävän hidas ja viimeisen voi rinnastaa pikaliikkeeseen. Unelma tilanne!! Tamujen mitoituksesta sen verran, että liian iso se ei ole käytännössä koskaan, mutta hieman käytettävää konetta isompi on järkevä. Nyt siis pyöritetään 100w konetta jonka amppeerit ovat naurettavan pienet 0,8A.

Näin pienessä tuo 4-kertainen tamun ylikoko ei haittaa, hyvin löytyy arvot valikoista. Kunhan tamu vain kykenee minimissään koneelle johon meinaat, homma ok. Käytännössä minkä vain tunnistetun merkin pikakytkentä ohje löytyy netistä, ja jo sillä tempun tekee ja löytää toimivat parametrit. Valtamerkeissä homma toimii hyvin samantapaisesti, tuolla toisessa postissani jo tarinaa mutta tähän tapaus Allen Bradley.

Pääsääntöisesti käytetty tamu on ollut yleensä teollisuudessa kiinni. Sille on jo parametrit asetettu, joten tamu kannattaa nollata. Tähän löytyy aina "default settings" tyyppinen valikko. Kun tamu on tyhjä päästään asiaan, kuva valikoista alla.

- Voltit - Tässä voitiin valita ulostulevaksi 220 tai 380, kaikissa tätä vaihtoehtoa ei ole. Tämä siis moottorin kytkennän mukaan, tai toisinpäin.
- Moottorin nimelliset hertzit - Tähän sauvakoneiden kanssa miltei aina tulee 50Hz, sitähän tuo kantaverkko antaa. Jos poikkeava, niin sitten se.
- Amppeerit - Tähän laitetaan yleensä moottorin kilvessä ilmoitettu. Voi toki asettaa alemmas jos raskasta menoa tiedossa, mutta yli en suosittele. Tamu osaa yleensä itse tehdä ylitystä järkevissä määrin.
- Minimi hertzit - Tähän laitat alimman pyörintänopeuden mihin halutaan mennä. 10Hz itse pidän ns turvallisena tavan sauvakoneelle.
- Maksimi Hertzit - Tähän sitten se ylin pyörintänopeus. Täkäläisessä kantaverkossa 100 on se tuplanopeus, joten korkeampia kannattaa miettiä jo ankkurin takia.

Useimmissa tamuissa jo näillä mennään. Yleisesti tottelee taulun on/off nappeja. Samoin nuolet nopeuden säätöön yleensä löytyy, jollei jopa potikka kuten tässä. Asetettiin siis voltit, virta ja nopeuden säätöväli.

Seuraavana listassa on päälle/pois valintoja joita riittää, kaikkea löytyy väyläohjausta myöten. Omassani valitsin ns. 3-wire käyttökytkimen, jolla voi muuttaa suuntaa. Tähän riittää tavan autosähkökytkin, keskellä pois ja sivuille eteen/taakse.

Samoin nopeudensäädölle vaihtoehtoja riittää, tässä tottakai helpoin oli käyttää taulun omaa potikkaa. Sorvissani tätä ei ollut, joten siellä valkkasin ulkoisen potikan. Nämä myös halpoja missä vain sähkökomponentteja myyvässä liikkeessä.

Viimeisinä löytyy mm. moottorin kiihdytykseen ja jarrutukseen liittyviä aika-asetuksia sekunteina. Myös moottorisuojakytkin asetus löytyy, tamun kera et tarvitse sitä erikseen. Nämä kaikki asetettuna ollaan jo kisakunnossa!! Ja se kuva pikaohjeesta, sopii kytkentöineen yleensä kahdelle A4selle. Lisäsin tämän kohdan myöhemmin, joten lopussa toistan itseäni.

Herra tamu siinä jyrsimen kyljessä. Bradleyssä mukavaa, että taajuuden eli nopeuden säätöä varten potikka suoraan taulussa. Myös suunnanvaihto niin ikään suoraan taulussa. Sorvia pyörittää Yaskawan 1000 ja siinä ei kumpaakaan näistä. Eli joutuu menemään aina parametrejä valikoista muuttamaan. Perkeleen hidasta, ja kun eihän niitä ikinä muista lonkalta, menee opiskeluksi.

Tällä voi pyörittää konetta 0-400Hz... Nyt sitten järki käteen. Normaali verkkovirta on 50Hz ja sillä kone pyörii lukeman mitä kilpi ilmoittaa. Tuplanopeus eli 100Hz on vielä yleensä ok, mutta sen jälkeen alkaa mennä villiksi. 1500 kone menee tuolloin 3000 -> jos natiivi 3000 kone jo 6000 rpm!!!. Aletaan koittelemaan tosissaan moottorin laakereita, ja myös ankkurin kestoa. Potikan säätörajat voi valita ja tässä asetin ne 5-100Hz. Myös liian pieni nopeus ei ole hyvä jos jatkuvaa. Moottorin jäähdytyshän toimii propelilla ankkurin perässä, joka siis pyörii yhtä hiljaa kuin hertsit.

Jos käytät konetta koko ajan ali hertseillä, lisäjäähdytys on paikallaan. Omassa tapauksessa noin 10-20Hz jurruutusta on tullut tehtyä paljon, jolloin usein koitan kädellä mitä koneen lämpö sanoo. Ei ole ollut paha, mutta kannattaa tarkkailla jos vastaavaa tekemässä. Tamuvalmistajien ohjeissakin jäähdytys ongelmasta yleensä mainitaan.
Kuvan jälkeen suunnanvaihtoon olen laittanut 3 napaisen I-O-I kytkimen. Kun tarkkaa hommaa katsoo koko ajan milloin seis, ei eksy käsi koneen taululla. Myös jarru amppeerit olen pitänyt täysillä, eli vaikka 100Hz pyörittää pöytä pysähtyy miltei kuin seinään. Sorvissa taas en käytä jarrua. Pyörivää massaa on niin paljon, että kone parka huutaa hoosiannaa.

Ostin joskus huutonetistä pari pientä omronin 100w tamua. Helvetin pieniä kamppeita livenäkin, smartti askin kokoisia, 10 senttiä korkeita. Kaverin Taiwanin jyrsinkoneen pöytään toinen laitettiin. Taulussa on myös suoraan potikka jne. näppärät napit. Vastaava 0.1kw kone pyörittämään, jossa välitys pirusti hitaampi välitys kuin omassani. Kaverin pöydässä oli kuulajohde, veikkaan puolet nopeampi kuin omani trapetsi. Väliin laitettiin haarasokka, nyppää pois voi käsinkin pöyritellä. Muutoin oli kuulaa vasten niin raskas että ei toivoa. Tämä siis varuiksi, jos tarkkaa mieluummin veivistä nyplättävää.

**************************

Joulukuu 2019 - Hyvin menee edelleen!

Kinuskilla on nyt 4,5 vuotta touhuttu, ja on sille tuntejakin kertynyt. Pieniä päivityksiä matkan varrella kertynyt, näistä hieman. Tässähän pöytä sekä pysty olivat ihan kampimallisia. Pöytään tuon kulmavaihteen askartelin heti ensimetreillä, mutta myös pystyn veivaaminen alkoi kyrsiä. Tähän käytin toisen hyllyyn jääneen Omronin tamun, ja kaveriksi sopivalla välityksellä Danfossin kulmavaihde torista.
Tutkin kampetta ja alkuun oli tarkoitus laittaa kone trapetsin yläpäähän, mutta päädyin käyttämään kammenpaikkaa oli luontevampi välitysten kannalta.

Kuvissa kaikki oleellinen asennuksesta, pätkä kiila-akselia kammen tilalle ja vaihteelle korvat. Natiivi 1380rpm 0,5A ja toisio 35rpm eli voimaa on helvetisti!!

Kuva väliaikaisesta tamun asennuksesta.. eli tänäpäivänä edelleen noin :) Tähänkin lisäsin I-O-I kytkimen ylös-alas, kierrokset menee nupista kätevästi 5-100Hz. On siis aivan kopio tuosta pöydän liikkeestä kytkennän ja toiminnankin osalta. Varsinainen pikaliike tämä ei ole, mutta hakkaa veivaamisen mennen tullen.

Välitys on tosiaan niin järeä, että soveltuu poraamiseenkin hyvin. Lohenpyrstyn lukot juuri hitusen kireälle, ja olen poraillut monet reiät tällä konesyötöllä. Muljupumppu palvelee molempia sorvia ja tätä, kaukalosta ränni takaisin säiliöön. Tässä heittää niin helvetisti tavaraa, että piti oikein pressu ja korokelaidat värkätä.

Tältä se sitten näyttää, kun ei muka ole aikaa siivota!! No on tuo paremmassakin kunnossa ollut, ja tästä näkee että ajoa on ollut! Seinällä takana näkyy jotain lähinnä HSS tappikamaa ja vestirautaa. Tilailin alkuun useamman satsin kinuskikamaa RDG Toolsilta Englannista, mutta nyt on hinnat menneet siellä persiilleen.
Pikkuhiljaa tavaraa haalinut mm. jakopää 125mm pakalla, erilaisia valettuja kiinnittimiä pöytään 90, 45 astetta ja säädettävä pallopintainen. Tappisarjoja 25mm asti, tappeja lohenpyrstölle ja pallopintaisia +/- leikkuulla, tapeille holkkisarja 30mm asti, kiekkoteriä, parikin erilaista säädettävää heittopäätä, MK poria 35mm asti, kalvaimia, muutama palallinen tasojyrsin jne jne...
Melkeinpä jokaiselta romutori reissulta jotain jäänyt lapaseen, ja pitkälle nelinumeroinen tottakai
nähin uponnut. Nyt kuitenkin on jo sen verran kamaa kertynyt, että harva homma on jäänyt ainakin koittamatta. Ennen loppuu kissoilta kusi kuin harrastajalta konstit :)

Muljuna tässä on ohutta esteripohjaista öljyä, joka toimii alumiiniinkin oikein hyvin. Pumpulta on pallohanalla ohjaus tähän tai sorville. Tässähän sitä tottakai enempi tulee käyteltyä.
Ainoa mittaväline on tuo köyhän miehen DRO, eli työntömitta karan kyljessä. Sillä näkee sen 5 satkua joka riittää hyvin. Tuo mukavan järeä engelsmanni puristin 150x150mm on edellisestä työelämästä varmaan 15 vuoden takaa. Olin kaukaa viisas ja näinhän sillekin paikka löytyi.

Tässä havainnut nyt ihan muutaman vuoden sisään, että työkalujen hinta on taas lähtenyt laukalle. 5 vuotta sitten tämä maksoi vajaan 2400€ ja mukana tuli jotain holkkisarjaa jne paikanpäällä tingattuna. Nyt raaka kone maksaa jo 3000€, konesyötöillä 4000€ ja mittavehkeillä yli 5000€!!! Arvosana koneelle on "ihan OK" mutta 3kiloa on ja perkeleellinen raha! Jos hankinta olisi edessä nyt, taitaisi jäädä kinuski kauppaan.

Mitäs tässä muuta kuin kovaa ajoa jatkossakin. Paljon vastaavista löytyy jenkkifoorumeilta juttua, ja on näistä vaihteita ja karan laakereita paskaksi saatu. Mutta järki käteen ajaessa, ja paljolti pyrin pysymään kevytmiinissä tämän kanssa.

*******************

Maaliskuu 2021... Itse herra jyrsinkone rokkaa edelleen ihan OK. Edellisen päivityksen aikaan ei vielä ollut vitunkaan hajua miten erikoisesti kaikki nurjahti koronan kera. Tallissa on tullut vietettyä tavallista enemmän aikaa, ja samalla kaluston laajennusta ja korjailua. Nyt kun tuleva kevätkin näyttää taipuvan sinne lähelle sulkua, niin innostuin digitaalit hommaamaan. No mitäs nyt sitten tuli hommattua...

Lähdin liikkeelle paneelin asennuksesta, ja näin päädyin sen laittamaan. Pöydän prismoiksi tulee 600 ja 300mm sauvat, ja 150mm Z pinoliin kuten tuo tähän asti käyttämäni työntömitasta tehty. Asennus pituus kaikissa prismoissa on +140mm mitta-alueeseen. Nykyään koneita.com myy tätä kokolailla samoilla lineaareilla niin, että Z on tuolla runkopalkissa. Se mielestäni on kyllä huono, koska eihän tätä voi käytellä ilman lukkoja päällä. Ne kun avaat nytkähtää pää helposti kymppien luokkaa. Pinolin kanssa pääsee kyllä satkujen puolelle, näin menty jo monta vuotta.

Kuvassa on pinoliin tuleva 150mm sauva. Merkkinä sanoo VEVOR ja tarkkuus on 5myy. Tarkempiakin saa, mutta en nähnyt tarvetta. Vastaavia on myyty jo vuosikausia, mutta varsinkin prisman tiivisteiden osalta kinuskit ovat parantaneet kokoajan. Mukana tulee myös lastu/mulju suoja prisman päälle, ja tuollainen universaali kiinnike lukupäälle. 3 metrinen johto on suojattu ihan OK laatuisella suihkuspiraalilla, ja tulipa jopa jatkoliitin mukana. Liitin on DB9 eli RS232, sama kuin wanhoissa näytöissä tai COM porteissa. Setin ostin ebay.de ja varasto oli tsekeissä, viikossa putkahti suoraan ovelle ja hintaa tuli 280€.

Itse näyttö speksien mukaan osaa tehdä niitä näitä laskutoimituksia, kuva niistä yllä. Mitä näistä nyt sitten manukoneella voi käyttää niin reikäpiiri, vinoreiät kulmalla, fyysinen 4-kantti... Hyvänkuuloista kyllä! Jos vaikkapa reikäpiirin koneelle naputtaa, ja nollaan siirroilla toimii on kätevä. Mutta käyttöliittymä näyttää suhteellisen sekavalta, joten katsotaan sitten kun prismat kiinni. Ohjekirja näille kaikille kinuskeille näyttää olevan sama, arvokkaimmissa näytöissä jopa jonkinlainen takaisinkytkentä/ulostulo luultavasti CNC hommia ajatellen, niistähän minä en tiedä vittuakaan.

Prismojen asennus vaatii kuitenkin koko koneen perusteellisen putsaamisen. Homma ei ole ihan noin vain, joten jää odottamaan luultavasti syksyä. Tähän kevääseen ja kesään haalinut jo sellaiset määrät tehtävää että huhhu!! Yhtäkaikki romujen laatuun ja tuntumaan enemmän kuin tyytyväinen. Vastaavia prismoja oli myyty satoja, joten eiköhän näillä havinoille päästä. TO BE CONTINUED

*********************

Sorvin vaihdon myötä, lähinnä sitä pestessä katselin surullisen paskaista jyrsinkonettani. No nyt kun oli litkut tulilla eiköhän huuhdota sekin. Tuli niitä sadeiltoja viikoille, niin ryhdyin pistelemään sauvoja paikoilleen. Mitä tulee koneiden pesemiseen, niin lämmin vesi asiallisella muljulla on kehityksen huippu!! Ihan oikeasti muuta ei kannata käyttää. Parissa illassa pesin sekä sorvin että jyrsimeni maaleille asti kiiltäväksi.

Pesuhommaan valjastin tuon "muljupumppuni" joka jo 6-7 vuotta palvellut. Tavan kolmeksin 25-40 kiertovesipumppu pytyn kyljessä. Tällä vaihtoi veden kätevästi pikkumäärissä lämpimäksi ja puhdasta tuli. Perus puutarhaletku pyssyllä ja kolmeksin kierto 3 asentoon, jo vain paska irtosi.

 Pytyn pohjalla aina ollut tuo wanha kaiutin, ja hyvin nappaa isoimmat lastut. Ennen säiliötä viemärin alla ollut aina jokin rosterinen helvetin harva "vapari" ns. autokäyttöön. Sinne ne karmeimmat jääneet tyyliin hiirtä pienemmät.

TADAA!! Jo vain on kone puhdas. Tässä nyt jo lineaarit asennettuna, mutta ainoa kliffa kuva minkä keksin. Olen huono napsimaan niitä välikuvia, mutta jokunen lineaareista.

  

 

Jos näistä paskoista kuvista saa mitään irti niin... Pöydän liike on 240mm, joten poikittaista X sauvaa en tuonne taakse edes kuvitellut laittavani. Yllättävän moni sen on sinne laittanut youtuben ja foorumeiden mukaan. Itse en halunnut turhaan rajoittaa pöydän kulkua. Mitä jouduin takaa hakemaan oli Y akselin kiinnitys, ja 5mm latta suojan alle samoihin pultteihin.

Itse sauva on kiinni 5mm alumiinikulmassa joka suojineen näkyy kuvassa. Karvan viritys on ja monta liikkuvaa palikkaa. Montaa parempaa toteutusta en löytänyt tähän koneeseen, ja näitä riittää. Mitä tulee sauvan lukemiin, niin juurikaan ei värise tai seilaa. Näin sunnuntai miehellä tämä käy. Suoja ulottuu 15mm molemmista päistä yli, niin sauva ei ole täysin räntäsateessa.

Tässä sitten 600mm sauvan mallailua. Pöydässä lohenpyrstöura, johan kliffa itse sauva laittaa, lukijalle porasin paikan. Tosiaan niin helvetin vähän kuvia tulee otettua niin... Suoja tässä on melko iholla ja näkyy ylempänä ns valmiissa koneessa. 3D printtasin päädyt suojalle, ja sauvan/suojan väliin hyvää sillaria kunnon makkara. Tällä lähinnä muljua torjutaan tottakai, mutta isoa iskua ei kestä. Sillä tuota huomioteippiä eli ÄLÄ VITTU NOJAILE. 

Ja sitten se pinolin Zeta... On kyllä hankala edes selittää, mutta ne keillä vastaava kone ymmärtää. Tarvittavilta pinnoilta koneistettuja 20mm alumiini limppuja. Ajatus että kestäisi värinää, sauvan alla koneen runkoon pultattu 5mm alulatta. Päälle vastaava suoja, ja suojiin huomioteippiä lähinnä muistutukseksi ettei suotta nojaile niihin. Sorviin hommasin täysin vastaavan näytön ja 1000/250mm sauvat. Josko pysyisi nuo näytön toiminnot paremmin muistissa.

This is a test drive...

Today the space navigators will spend only a few hours in space, sano wanhat pirigubet biisissä, joka sattui pyörimään soittolistalla tätä ensimmäistä postia kirjoittaessa! Tämä on siis ensimmäinen blogi itseltäni. Emännyys on jo muutamia vuosia pitänyt kämpän remppatyylistä, joten mennäänpä miesten puolelle. Tähän blogiin tullaan kohlimaan juttua lähinnä pienehkön autotallin toiminnoista. Talli valitettavasti on sen kokoinen ettei sinne auto edes sovi, eli kuin venäläinen perseensuristin - surisee muttei mahdu perseeseen.
Kirjoittelijalla pohjilla yli 20 vuotta (ja sikana tietenkin) 2-4 pyörä hiulaamista monttukoneesta DIY turboihin ja työelämää haponkestävän puikon varresta kauluspaitaan. Koska aika on rajallista, tätä ei varmaan päivitetä kovin usein. Mitä enemmän käyttää aikaa tähän, sitä vähemmän tapahtuu tallissa. Kotiverstaan ja köyhänmiehen CNC-foorumin hengessä laitan alkuun juttua omien koneiden jo tehdyistä rempoista.