Kompressori projekti

Jo kämpän remppaa varten tarvitsin jonkin sortin halvan häkkyrän. Halpis paskoja oli jo verstas täynnä kunnossa mikä lienee, joten hain tuoreen 1.5kw bilteman. Vastapaine 6bar luvattiin 150L. Paljon tällä on jo tallissakin taisteltu. Semmoinen puoli mottia talliin tarvittaisiin, voisi sitten jopa hieman hiekkapuhaltaa pikkukaapissani.

Pakko sanoa noin referenssinä, että ensimmäinen kompurani oli bilteman 1.1kw kun olin 13v. Kaveriksi se kyrpämirkeli mopon pyttyjen kaiveluun. Ja tänä päivänä samainen vehje edelleen  varakoneena mailla verstaan nurkassa. Aivan käsittämättömät käyttötunnit tällä, ja niin vaan heiluu kohta 27 vuotta myöhemmin!

Maille tein 10 vuotta aikaa Bitzerin 2-mukisesta kylmäkompurasta ihan toimivan laitteen. Siinä mukit oli 90mm luokkaa ja 4kw kone. Tuo kombo toiminut hyvin ja pyörii noin 600. Siinä noin 80L Scania Vabiksen jarrusäiliö pyttynä. Kaapissa kun puhaltanut, ei laske paine alle 6 vaikka pyssy pohjassa koko ajan. Näin jälkiperästä sanottakoon, että tuota lohkoa voisi jokusen sata enemmänkin pyöräyttää. Mailla oli myös ihan oikea kompuralohko, seissyt ainakin 15 vuotta.

Mitä ikään tulee, muistan tämän kompuran aivan muksusta. Ollut viimeisen ainakin 25 vuotta tyhjäkäynnillä, äijä lähinnä traktorin ja kärryjen pyöriä täytteli. Mitään oikeita työkaluja ei perässä mailla juuri käytelty. Lohko ja kone, jossa oli sama grönblom kyltti lienee siis oikea pari, mutta oli laitettu jälkiperästä hitsattuun runkoon.
Täytyypä kuva mailla koneesta napata, sodan aikaisesta koneesta malliltaan puhutaan. Valurunko täysin päistä auki, ei ripoja, ei jäähdytystä, eikä mitään kylttiä tehosta tai sähköstä, vain tuo grönblom. Liitänpä tähän jossain kohtaa, jopa Strömpän 4kw 60kg näyttää hitechiltä :)

Tässä ei ollut siis edes säiliötä, luultavasti alkuperäinen lauhdutin oli välissä ja sen perässä letku. Naputti siis vain varoventtilistä yli. Sen verran historiaa tiedän, että palvellut Lielahdessa Metsä-Serlan evp. massatehtaalla. Säiliö ja muut pisteosat pudonneet matkalle näemmä. Kuvassa iso Bonus aski mittasuhteena.
Nappasinpa 100l galvanoimis Oy:n pytynkin matkaan, jota ajattelin tälle astiaksi. Nämä vesipytyt säiliöinä on vähän hurjia, joten koeponnasin sen. Vettä täyteen ja 10+ kiloa ilmaa, mihin biltsikalla rajoja veivaamalla pääsin. Riittää itselleni, uskallan olla tallissa. Muutenkaan en ajatellut wanhusta rääkätä, 8 kiloa riittäköön. Jos enemmän painetta haluaa, kannattaa katsella kertova lohko. Kaikki päälle 8 on suoralle mäntäkoneelle turhaa rääkkiä.

Tästä koeponnistuksesta paljon ihmettelyä foorumeilla. Vedellä testaaminen on melko turvallinen tapa. Jos pytty pettää, on pieni ilmamäärä verrattuna veden paisumiseen mitätön. Natsa tai hitsi vain pettää, ja vettä alkaa tulla pihalle. Käytännössä kuuluu vain pieni "puf"
Sitten kun ottaa tuommoiseen edes 100L säiliöön ilmaa päälle 10 kiloa , on purkautuminen hieman toista. Tarkoittaa että hetkessä talliin purkautuu useampi kuutio ilmaa. Lähtee mukavasti pölyt hyllyiltä, ja ääni verrattuna veteen on "PUUUUUUUUUUUF". Kuulostaa äkkisältään hauskalta, mutta lähietäisyydellä pistää jo tavaraa lentoon. Jos itse siinä korva höröllä on vieressä, voi olla tärykalvo entinen.

Kun suhteellisen hurjat naatat peseskelin liukkarilla päältä, sai kylttikin valitettavasti hieman osansa. Kuitenkin valmistaja Oy Löfström Ab Lauttasaari, malli LE nolla tai Oo, eli kotimaista valua! Toisen kyljen kyltissä "KONE-Oy E.Grönblom Maskin Ab". Löfström muuttui Konelaksi 1948, eli tämä tehty luultavasti ennen sitä, vaatimattomasti noin 70-vuotias lohko.

Ensin laskin tottakai öljyt pois. Ilokseni öljy oli oikein vetreää ja ruskeaa, mitään kulumametalleita ei havaittavissa. Molemmissa kyljissä on luukku, josta alakertaan pääsi käsiksi. Lohko on maalattu jopa sisältä ja oikein priima sen puolesta, eli vesi ei ole seissyt. Kiertokanget ovat messinkiä - runkoihin valetulla valkometallilla. Epäilen että nämä on jo jälkiperästä valettu uudelleen. Valkometalli on niin isossa ylikoossa, että väliin oli laitettu 80 kymppiä mellapellejä paksuudessa kymppä.
Tarkoittaa, että kulumisen myötä voidaan melloja pudotella pois ja välys pysyy. Kun kanget aukaisee ja taas vetää kiinni, välys tuppaa aina muuttumaan. Eli piti hakea järkevä välys uudelleen. Päädyin noin perstuntumalta nappaamaan kolme kymppää per kanki pois, jäätiin kymppä plus välykselle.

Keskellä kampuraa näkyy nuo mielenkiintoiset pellit. Ne esittävät öljypumppua. Niistä on poraus kangille, ja kangissa jälleen suutinporaus männäntapille/renkaille. Keskipako periaatteella toimiva homma. Roiskevoitelu lääppärit toki alapäässä kuten nykypäivän lohkoissa, mutta lisänä tämä herkku. Toimivuutta en epäile, niin hyvässä kunnossa oli sekä männät, tappi että renkaat.

Hain kolmenvartin takaiskun prokkista varten kompressorikeskukselta Nekalasta. Siellä isäntä sanoikin, että kiina/italiaano lohkoille minimi nopeus on 700 juurikin voitelun takia -> eli vain se heittotappi. Niissä ei mitään tämän tyyppistä, pelkkä roiske. Sovittiin että 800-1000 on hyvä tälle lohkolle, sopii hommatulle 1500 4Kw koneellekin hyvin.

Ajattelin ennen avausta... Haenpa Tammerdieselistä renkaat jos tarvitaan. No onneksi ei tarvittu, nimittäin tämmöisiä mörköjä en edes tiedä mistä kysyisi. 80mm mäntä 5 millisillä renkailla on kyllä outo. Myös isku on 80, eli kahdella mukilla tekee 0.8L tilavuutta lohkolle.

Kampuran kaulat oli oikein hyvät, kuvassa ilman petilaakereita. 2-rivinen kuula SKF 2206 oli laakerina. Niissä oli niin ruma piirroitus kehällä, että tilasin INAn tekeleet saksasta. Vuorenmaa huusi huntin FAGeista, joten made in Japan käy kummasti alle 40 itselle. Siivapäässä oli kannessa kaksi huoparengasta, joten siihen sorvasin reiän 42x30 stefaa varten.

Venttiilien rungot ovat myös messinkiä. Kolme näistä oli aivan hyviä, kun sen karmean naatan pesi pois. Ohuita rosteri lautasia painaa jousi, ja pohjalla on jousiteräs pidätinrengas. Sen pitäisi keskittää jousi ja lautanen. Toisessa imuvenassa oli lähtenyt pompottamaan, ja syönyt messinkirunkoon parin millin urat. Kuvaa en napannut, mutta sorvissa laskin tavaraa pois ja sopivasta mustasta putkesta korjausholkki sisälle. Lautanenkin oli saanut kipeää, mutta vesihiomapaperilla siitäkin tuli siedettävä. Tuon voin joskus vielä tehdä paremmin, nyt oli homman nimi saada lohko pyörimään ja tsekata mihin siitä on.

Testikäyttö meni niin hyvin, että tässä kuva jo säiliöllä. Sen yli 400 halkaisijaisen "jäähdyttävän siivan" hylkäsin jo kättelyssä. Painoi yli 20kg eli turhaa kuormaa 30x62 laakerille, eikä myöskään jäähdytä mitään. Kierroksiksi kuvassa näkyvillä 800, eli teen kotelon/ohjaimet ja kunnon laitetuulettimen kylkeen. Nykypäivän alulohkoiset pyöriikin jo 1300 luokkaa, puolia siivassa tusina. Orkkis kuudella ei hirveitä viilennetä, kun vielä täysi valurautalohko yhtä könttiä.

Tuo 180 SPB oli mailta, joten sille hain 100 kaveriksi remmeineen Tehonsiirrosta. 4kW käytössä tällä profiililla hihnat ovat ikuiset, rauhallisemmatkin riittäisi. Konetta sitten taas ei äkkisältään tutuilla tai netissä tarjolla ollut. Semmoinen srömpän versio 60kg oli mailla, joten jääköön sinne. Otin sitten kaverilta uuden KLEEn 160€. Oli uudeksi niin halpa, ettei wanhoja teollisuudesta nussittuja kannattanut haalia.

Pyörimis-suunta... No sitä lienee useampi miettinyt. Lohkossa tai siivassa ei ollut mitään merkattuna. Se puhaltava siiva yleensä kertoo suunnan. Itsekin oletin että myötäpäivään on oletus, mutta VÄÄRIN. Käytännössä kaikki tämän päivän kaupalliset pyörii vastapäivään. Ja vastapäivä siiva oli tässäkin, eli kun katsot edestä lavat laskee oikealle kädelle kohti lohkoa. Pyrkii siis puhaltamaan ilmaa lohkoon päin.
En juuri ole kompuroita tässä koossa purkanut, joten yhdestä asiasta todella hämmästyin. Mäntä ja kanki ovat laakereille ja tapille keskeiset. Eli käytännössä ainakaan tässä lohkossa ei ole väliä, miten päin pyörii. Venttiilit toimivat kyllä, oli suunta kumpi vain. Normaalisti esim. auton moottorissa mäntien tapeissa on melkein silmin huomattava epäkeskeisyys kulkusuuntaa auttamaan. No nyt ei haittaa, eli lähinnä se jäähdytys kertoo suunnan.

Koelaulun aika pyttyyn koitti. Tyhjästä 6 kiloon sanoi kello 75 sekuntia. Tuolla yleisimmin ilmoitetulla vastapainetuotolla tästä irtosi siis 450L. Ihan ok wanhalla rouskulle, ja lohko vaikuttaa siltä että menee kyllä sen tuhannenkin. Silloin mentäisiin päälle 500 komeasti, mutta nyt tyydytään tähän.

Sekuntikellolla tuoton tarkistaa helposti. Ajoin myös biltsikalla testiajon tarkistaakseni asian, tyhjästä 6 baariin 50 sekkaa. Jaetaan ilmoitettu vastapainetuotto tällä eli: 150L@6bar / 50 sek = 3L/sek 
Kun säiliötilavuus jaetaan tuolla, saadaan tuotto per baari. Tämä kertaa kuusi on se yleisimmin ilmoitettu vastapainetuotto: 25L (pytty) / 3L = 8.33L/bar -> 8.33L x 6bar = 50 sekuntia. Tarkoittaa että biltsikka on oikein terve peli, ja ilmoitettu 150L pitää paikkansa.
Kaava vielä pelkällä kellolla ja pyttykoolla: litratuotto sekunnissa 100L/75s = 1.33sek/L ja
pytyn koko / litratuotolla * 6bar vastapaine -> (100L / 1.33sek/L) * 6bar = 450L . Vertailukohtana pikkubiltsikkaan tämä tuottaa kolmasosan litraa/sekunti, mutta lopullinen tuotto silti kolminkertainen.

Painekatkaisimen hain biltsikasta vaihteeksi. Halvin lähidiilereistä ja löytyy nykyään kolmea mallia amppeerien mukaan. Otin 6.3-10 version (menee motin 8A keskelle), on NE-MAn tekemä malli SB20. Melko yleinen kaikissa kaupallisissa koneissakin. Tässä siis moottorisuoja mukana. Halvan ebay version jo meinasin tilata, mutta niissä parin kympin versioissa ei amppeerisäätöä/suojaa ole.

Moni turhaan kiroaa kompuraansa laiskaksi, pääsyyllinen on yleensä kannen läpät tai venttiilit. Eihän kukaan juuri puhdista tai vaihda näiden ilmansuodatinta. Tätä myöten keräävät uskomattomasti paskaa. Läpät karstoittuu palaneesta öljystä ja imuilman paskasta. Jossain kohtaa pitäisi ottaa hattu pois ja putsata ne. Putsaus reissulla kansipahvi tuppaa hajoamaan, eli siihen kannattaa varautua. Läppien pidolla on aivan huikea merkitys tuottoon. Harvoin renkaat menee kompuroiden käyttötunneilla, eli niistä läpistä se tuoton uupuminen lähtee.

Lohkon ja pytyn välinen takaisku kerää myös sitä naattaa. Jos kone lähtee huonosti käymään tai jää paineisena jumiin, on vika usein siellä. Eli paineensäädin ei saa kevennystä tehtyä, jää paine männän päälle. Jos hyvin toiminut kone tekee jumit, on paskaa jäänyt sinne.

Siinä Herra kompura sitten miltei valmiina. Vierellä tuo 1,5kW biltsikka mittasuhteena. Kun moottori oli sininen, maalasin loputkin sillä. Pisaralevyä kun oli, tein siitä remmisuojan ja puhallinkotelon. Tuo puhallin on 100mm kanavapuhallin, eli tuttu paskahuusin katosta. Kertoi 120 mottia tuntiin määräksi. Ei mikään myrsky, mutta auttava puhallus. Laitetaan oikea laitetuuletin kun kohdalle osuu.

Laitoin sitten kuitenkin pyörät alle. Piti ensin jättää kumimaton päälle, sillä tuo teatraalisen iso kehikko. No eihän tätä edes rakentelu vaiheessa mitenkään olisi siirrellyt, painoa tuli noin 130kg. Paineputki näyttää hieman pölvästiltä. Tarkoitus on laittaa öljynerotin väliin, mutta se on vielä vaiheessa. Kaunistellaan silloin putki loppuun. Tuo valkoinen pötkö on ilmansuodatin, jonka puhallinkotelon vuoksi toin käyräheitoilla kylkeen. On 10 mikroninen hytikkasuodatin, jota myös huohottimena isoissa tankeissa käytetään. Muutama sponssitarra kyljessä...

PÄIVITYS: Sain aikaiseksi erottimen ja manometrin...

Verrattuna siihen alkuperäiseen erottimeen periaate on sama. Ylhäältä on noin 5 senttiä laskuputkea, alhaalla nousuputkea. Ilma poukkoilee sen verran, että suurin öljy jää pohjalle. Kyljessä näkyy natsa tyhjennysventtiilille. Muodolla ei tämän tapaisessa juuri ole merkitystä.
Pyöreä yleensä, mutta niissä väliseinä sekoittaa virtaukset yhtä kaikki. Juttuhan onkin, että ilma hieman poukkoilee, öljy jää seinämiin. Paine jakautuu tasaisesti, eikä se virtaus ole tosiasiallinen ongelma. OK seinämällä oleva RHS on nyt Herra Erotin. Leikkasin päät malliksi vinoon tuonne sisälle, ihan pinta-ala mielessä.

Manometrin kyljessä JDN tarra. Tarkoittaa JD Neuhausia, joka tekee paineilmataljoja. En edes muista mistä tämä tullut, mutta melko järeän ilmataljan kaverina ollut, lähdöt kolmevarttiset. Manometrin vieressä olevan vedenerottimen kokoinen öljystin oli toisella puolen kiinni. Sen jätin pois sillä yhtään enempää öljyä kaivata, wanhus sylkee tarpeeksi. Päädyssä on optioksi jätetty 3-vartin venttiili. Siitä kenties pienen ilmaverkoston ja pisteitä voisi tehdä "koneistus" seinän puolelle.

Loppusijoitus IKHoon kaapille ja herra kompuralle saanee olla näin. Kaappi on ropattu seinään hyvälle korolle, ja tähän talliin iso kompura vie matalalla lappeella vähiten tilaa. Alunperin mietin, josko olisi itse lohkon koneineen tehnyt matalaan kehikkoon tuohon kaapin alle. Säiliön olisi voinut nakata seinän taakse kylmälle puolelle putkivedoilla. Siitä kuitenkin talviaikaan olisi alkanut sellainen kondenssi helvetti, että ilmapistooli olisi kuin painepesuri. Eiköhän tämä perusmalli pyörillä ole edelleen se kehityksen huippu. Nyt sitä voi jopa siirtää, jos tilanne vaatii.

******************************
Joulukuu 2018... Kompura on nyt jo yli 4 vuotta pyörinyt ilman ongelmia. Paremman tuulettimen tinkasin paikalliselta diileriltä tig kaupan yhteydessä. Hitsikoneissa isoja tehokkaita 230V puhaltimia, jo olihan niitä nurkkaan jäänyt. Muistaakseni yli 300 mottia puhaltava, jonka kytkin koneen yhteen vaiheeseen -> Pyörii siis kun kone pyörii. Jotain viivekytkintä mietin, että jäisi hurisemaan... No vielä ei ole niin piiiitkää käyttöä ollut, että tarvetta.

Maaliskuu 2019... Perkele että menin retostelemaan, heti ilmaantui korjattavaa. Alkoi kuulua tasainen kilinä ja nosti vaivoin painetta. Diagnoosi oli heti selvä, jousi katkennut venttiilistä. Otin hatun pois ja juuri näinhän siinä oli käynyt. Myös arvasin että oli se huonoin muutoinkin syöpynyt lautanen, jonka hätäisellä holkkipatentilla korjasin.

Messinkirunko on 13mm korkea, ja tuo jousi oli tyyliin vajaa kierros päätettynä sopiakseen matalaan tilaan. No mistäs tuommoisen keksii, niin päätin vähän runkoa kunnon holkilla soveltaa. 30mm akselitumppi sorviin ja menoksi.

Mäntien puolelle ei voi korkeampaa tehdä tai kilahtaa pää kattoon, mutta imupuolen kannessa on hyvin varaa. Tein tuommoisen 7-8mm pidemmän höpin niin sain valitsemani kandidaatin mukavasti istumaan. Kansi paikoilleen ja kello testillä saman vajaa 80 sekkaa tikkasi eli remppa OK. Saattaa olla jopa hiljaisempi kuin lähtöön, lautanen hieman vaelsi nurkalta toiselle. Pahaääninen kone tämä ei ole, heti puolet pois noista bilteman ujeltajista.

Seuraa setäilyosio, skippaa heti jos ei nappaa... Tähän siis pieni pläjäys öljystä, sattuneesta syystä kun on lähellä työtäni. Koneessa oli 10W30 laadukasta raskaanpuolen moottoriöljyä, jonka oikea ISO VG eli 40 asteen visko oli 80 ja 100 asteessa 12. Moottoriöljy on mäntäkoneille oikein hyvä, kun ei vain mitään nykyautojen 5W tai 0W luirua sinne kippaa. Näissä lämminpää niin alhaalla, että menevät kuseksi.

Vaihdoin nyt VG100 synteettistä lähinnä vakuumipumppujen öljyä tuonne, pieni kannun jämä kun oli hyllyssä. Niissä synteettinen juuri lämmön takia, mineraali palaa karrelle. Näillä tunneilla ei sitä pelkoa, mutta jäykempää tavaraa halusin koittaa. Pois lurauttamani 10W30 oli edelleen hyvän näköistä, ei metallia tai palanutta karstaa missään.

Summasummarum... 10W30 kylmänä kellotin sen 79-80 sekuntia miten nyt pikkumittarista tihrustin.
No tällä jälleen kylmästä käymään ja kello sanoi 74-5 sekuntia. Tämmöinen wanha holjo kun on, eli välykset ameriikan moottorien luokkaa tulos ei edes yllätä. Lämpimänä visko muuttuu potenssiin, mutta kylmänä saa heti kuvan tilanteesta. Viskon muutos oli pieni, mutta 5 sekkaa kellossa paljon ja kertaantuu kun kone lämpiää. Paineen tekeminen  on taiteenlaji, jossa iso osa energiasta menee valitettavasti lämmöksi eli hyötysuhde on mitä surkein.

Hyllyssä Buluani (ilmajäähy HD) varten kannu asiallista 20W50 ölppää, jonka VG noin 150. Voisin senkin koittaa, kello varmasti tykkää ja tavarana näin paksuseinämäiseen valulohkoon täysin sopiva.
Alipainepumpuissa jotka käyvät todella kuumana 150 on yleinen visko. 100 astetta ei ole mitään, ja pitkän käytön päälle tämänkin kannella räkä kiehuu. Tällöin 100C ilmoitettu visko saisi tai jopa pitäisi olla siellä kohti 20, alle 10 ölppää en laittaisi koskaan mihinkään kompuraan.

Viskolla ei kuitenkaan voi loputtomiin hullutella, varsinkin jos kompuraa käytellään vaikkapa talvella pakkasesta. Melkoista jankkia jo VG100 pakkasella, ja roiskevoitelu tällöin olematonta. Roiske on kertovien alumiinilohkojen pääasiallinen voitelu, eli 99% joita täällä myydään. Omassa tallissani aina vähintään 15 lämpöä, voi kikkailla. Tätä tarinaa ei pidä myöskään sekoittaa ruuvikompuroihin joissa yleisin visko on 46!!! Siellä jäykempi yleensä tarkoittaa tuhoa!!

Tallin laajennuksen jälkeen viime kesälle 2018 otin mörön pääkoneeksi, joten sillekin tunteja alkanut kertyä. Palaan VG150 öljytestiin kun jaksan suorittaa. Tähän asti käytellyt lähinnä kyrpämirkeliä tai vastaavia syöppöjä tämän perässä. Isoin normaali käyttö on lastujen puhaltelu sorvilla ja jyrsimellä.

Pakan leukojen remontti

Tosiaan herra Hendeyn pakan leukojen purenta oli melko aneeminen. Muutaman kympin heitto tahtoi aina jäädä ja syy on hyvinkin selvä.

Kuvan vinoksi oudosti muutenkin hiottu leuka on eri paria. Kaksi leukaa meni nielussa kohtuu nätisti kiinni, mutta tämä yksi jäi aina melkein millin auki pahemmalta syrjältä. Hionnasta näki että tavallaan kaatoi reippaasti, eli purennan keskiö meni varmaan 2 milliä toiselle kyljelle. Siksi oli mellaamallakin paha keskiötä löytää, kun oli pakko sitä hakea. Kuten näkyy nämä oli jo niin moneen kertaan hiottu, että purenta taisi olla sentin leveä. Nyt ei enää auttanut muu kuin turauttaa kunnon palko lisää tavaraa ja alkaa jyrsiä.
Päätin sitten tehdä niin, että otin nollaksi tuon huonoimman ja matalimman leuan. Tein leveästä alumiinisoirosta 60 asteen tulkin millä kiristää penkkiin. Homma kun nyt oli vähän ei menetettävää tyylinen. ulkopuolen otannat myös hiottu, mutta ne ihan ok ja heitto siedettävä. Kiristin aina lappeen nurkkaa vasten leuan penkkiin, ja ajelin siinä joka leuan molemmat kyljet. Kun tuon huonoimman kanssa löytyi korko, pää siihen lukkoon, ja muut samalla asetuksella. Kahdesta muusta lähti siis melko raju lastu, mutta en nyt tähän hätään muutakaan tapaa keksinyt.

Hommasta ei tullut edes hullumpi. Tuo kaato meni ihan ok ja tässä nyt ei ammuta kuin kympeillä malliksi. Itse hionta on vielä tekemättä, mutta kyrpämirkeli kelkkaan ja hienolla valkoisella kivellä sen ajattelin tehdä. Sen verran heppoisia omat reikävarret, että jäi pompotusta aivan perälle. Tuo hitsaus myös tietenkin aina karkenee, tekee sen lisämausteen terälle ajoon.
Lopputulema on, että eikös tällä taas ajella pitkät pätkät. Koko pakan vaihto on aina myös oma souvinsa, eikä edes ihan ilmainen. Ja aihiossa olisi oltava kääntöleuat, mieluusti kovat ja pehmeät, muuten en viitsi ruveta. Ja semmoiset aihiot onkin sitten jo tosissaan mani mani. Nyt mennään näitten leukojen ehdoilla. Kelvakkoon tämän tallin touhuihin jos jo sata vuotta muutenkin palvelleet :O

Tuulahdus menneisyyttä... CRX turbo prokkis vuosituhannen alusta

Tämä oli meikäläisen ensimmäinen "aftermarket" turbo prokkis... Tämä tarina jollain ilmaisella servulla oli olemassa, html versio oli vielä kovolla. Tosiaan perseaukiset tekee halvalla, mutta silti tämä on ehkä onnistunein leikkikalu mikä itsellä ollut. Ajoin "käyttöautonakin" pari vuotta, ja yli 30tkm vedelty ainakin alakerralla. On omistuksessa kyllä edelleen, mutta ei leimattu 5 vuoteen. Tuolloin tämäkin oli kummaa ja Hontramiesten foorumeilla kovaa kamaa. Japsituonti ei vielä ollut oikein alkanut, ei juuri evoja tai SX200 näkynyt. Tässä tuo pläjäys muokkaamattomana, kuten silloin servulla x. Kuvat melko paskaa, otettu enimmäkseen nokian muistaakseni 0.3pix kameralla :O
Kärkeen kertoilenkin, että kattimiehet voi homman unohtaa. No nyt kun Trafi väljensi näitä vähäpäästöisten kriteereitä, voi saumaa ollakin. Miten käryt menee ei itselle nopealla lukaisulla ihan auennut. Oudointa kuitenkin on, että konttoreilla tuppaavat vaatimaan vähintään 0,5bar lapun. Siihen ei uusikaan määräys kerro mitään järkevää, mistä helvetistä moinen on vedetty?? No tässä kuitenkin tuo hätäiseen kirjoitettu tarina typoineen.

Pelätty budjetti tälle projektille oli 1000 ekeä, itselläni tuo summa riitti (nipin napin), tosin ei sentään itse auto mukana. (4000 riitti itselläni koslan kanssa) Osaltaan budjettia lievitti romun määrä jo omasta takaa, samoin kuin tuttavapiiristä ostetut tai muuhun romuun vaihdetut palikat. Jos olet aikeissa lukaista kyseisen tarinan mentaliteetillä Eagle, Wiseco älä edes vaivaudu. Edes noita mukeja ei saada tämän projektin budjetilla J Tämän tyyppisillä budjeteilla on tuttavapiirissä suoritettu jo monia hyvinkin onnistuneita projekteja, joilla tosiaan ollaan päästy haluttuun koneen aukaisu rajaan ilman suurempia pakotteita. Tokihan rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta suurin osa näistä lukemistani turbotus jutuista ampuu aivan 100-0 ylitse. Jos todella haluaa tintata tuhansia ekejä jonkin pellin alle, kannattanee valita lähtökohdaksi jotain aivan muuta kuin tyyliin läpilaho civicin raato. Toinen asia tästä kestävyydestä ja budjetista. Muistaakseni mikään noista huippuvalmistajistakaan ei mitään ikuista takuuta anna, ja jos hipoilee jossain muistetaan Murphyn laki. Se heikoin laittamatta jäänyt kohta leviää varmuudella. Henk.kohtaisesti en edes odota laitteen kestävän ikuisesti, mutta otetaan kiltisti pata nokalta ja laitetaan jos leikkiin ryhdytään. Budjettiin jäi nimittäin varaa vaikka muutamallekin aukaisulle J
Merkittävimmät lähtökohdat, mitä tarvitaan:

• 1kpl Honda, jossa D16A9 kone, eli dohc, ei kattimallia!!! Kattimiehet voi unohtaa projektin oitis, ei tuu leimaa Suomenmaassa ikinä!!

• 1kpl D16A7 sohc kone. Täältä otin tosin vain männät veiveineen.
• 1kpl turbo. Omani Schwitzerin s100bg (speksit lähellä garrett 2) Makuasia kunhan nyt ei mikään Scania kokoinen sentään, järki käteen.

• 1kpl välijäähdytin, omani mallia Volvo.

Näiden lisäksi tietenkin laakerit, renkaat, stefat, putkea, letkua, lemmareita jne. Itselläni projekti itsessään vaiheesta kone nokalta – ensi startti kesti viikon. Valmistelut aloitin noin 3 viikkoa ennen pikkumykkyrässä kaverien kanssa. Runsaasti googletusta, foorumien lukua ja tyhmiä soittoja. Tuli vain High Octane 5 katsellessa mieleen onnistuiskohan tuo omaan räksään ja kuukauden päästä jo otettiin ekoja savuja J . Ja se omatoiminen lukeminen todella kannattaa, ei pidä olla se idiot stupido joka heittää oman threadin pienimmästäkin asiasta. Lisäksi kannattaa hommata korjaamokässäri, netistä jälleen löytyy useastakin osoitteesta pdf-mallisia. Loistavia saitteja joita itse hyödynsin ovat mm.
www.turbod16.com
www.honda-tech.com/
www.homemadeturbo.com
Kun kyseiset kilkkeet on hommattu, voidaan alkaa ihmettelemään mitäs me näillä. Tilaa konehuoneeseen on hyvä järkätä oitis lisää. Itse heivasin oman jäähdyttimen välittömästi jo sen huonon kunnonkin takia ja tilalle laitoin 92-95 koppasen civicin kapean jäähdyttimen. Maksoi 70 ekeä purkurilla. Näin saadaan uudelle pakosarjalle ja turbolle tilaa. Akun siirsin takakonttiin, Iso varo sulake on hyvä laittaa väliin. Nyt on tilaa ahtoputkelle. Rälläkkää keulalle sai antaa melkoisesti, lähinnä Välijäähdyttimen lähtöjä varten. Jäähdytinkin on hieman korkeampi kuin orkkis. Oman puhaltimen siihen saa sopimaan melko helposti. Kuvia näistä tai muistakaan vaiheista on harmittavan vähän, kun kamera perkele otti ja hajosi kesken projektin ja se korvattiin kamerakännyllä L
Ehkäpä vaikein homma on Uuden pakosarjan tekeminen. Itse irrotin koneen ensin ja askartelin sen koneen ollessa pöydällä, mutta ehkä fiksuinta olisi tehdä se paikallaan. Näin vältytään ikäviltä ylläreiltä sopiiko paikalleen vai ei, tilaa kun on melko niukasti. Omankin jäähdyttimen kanssa homma voi toimia, mutta todella ahdasta on, siksi tuo kapea jäähdytin on hyvä olla. Sarjan mallista, tilavuudesta, pituudesta sitten taas on yhtä monta mielipidettä kuin on tekijääkin. Itse googletin erilaisia malleja, ja päädyin tällaiseen. Kyseisessä mallissa erona on vain erillisen hukkaportin paikka, joka itselläni on turbossa.
 
Sarja on melko helpon mallinen tehdä ja toimii mielestäni kiitettävästi. Pakosarjan sekä turbon laipat kannattaa tehdä melko paksusta materiaalista, ei vetele sitten pahasti hitsatessa. Ja fiksua on jos leikkauttaa kyseiset esim. tiiviste mallina jollain firmalla, plasma tai vesileikkurilla. Ei maksa paljoakaan ja säästää hermoja kiitettävästi. Itse sarja on tehty neljästä sisämitaltaan 42mm 90asteen vesijohto käyrästä ja kahdesta noin 7-8 senttiä pitkästä putken pätkästä. Pakoputki lähtee jurbosta 60 millisenä. Tämän kokoisen rännin aion jossain vaiheessa tehdä loppuun asti, mutta toistaiseksi autossa oleva 2" ränni saa kelvata. Tässäpä kuvatus omasta tekeleestäni hieman vaiheessa.

Sitten voidaankin siirtyä itse koneremppa puolelle. Konehan on fiksuinta ottaa laatikon kanssa pakettina pois yläkautta. Johdot, letkut, laturi ja kampparin pään siivapyörä on hyvä irroittaa, niin paketti nousee siististi pois. Muistetaan toki myös vaihdekepin vivusto ja vetarit.




Sitten vain konetta auki ja uutta pälyä ineen aivan normaalin konerempan tapaan. Vakio ruttuhan näissä padoissa on 9,5. Se nyt on sen verran julma, että asialle on tehtävä jotain. Tästähän nyt sitten taas on mielipiteitä vaikka kuinka, mutta itse päädyin aivan vakioihin 1,6 sohc mäntiin. Tokihan voidaan hommata jotkin hienot takomukit ja maksaa itsensä kipeäksi, mutta nämä vakiomukitkaan eivät aivan juustoa hondissa ole.
Männäntappi on sen verran julmalla krympillä kiinni, että fiksuinta on laittaa nuo männät kiertokankineen. Laakeri ja iskunpituus ovat aivan samat sohc ja dohc 75x90. Itseasiassa kaikissa näissä D sarjan koneissa 1,2-1,6 on 75mm muki, iskunpituus vain vaihtelee, sekä männänpään muoto. Renkaatkin ovat samat eli 1,2/1,5mm ja öljyrengas 2,8mm. Merkittävin ero on siis tuo männän pää. Dohc omassa männässä on melkoinen patti, kun taas sohc männässä on pieni syvennys. Muovailuvahan kanssa kikkailemalla laskeskelin puristuksen putoavan karvan päälle 8. Tuo miellytti ainakin itseäni.
Nokka-akselit itselläni on jo vapari aikoina eräällä Mauri-sedällä hiotettu kireämmiksi, nosto noin 10mm. Mikä ettei projektin voi vakioilla nokillakin tehdä. Kannelle annoin kyrpämirkeliä melkoisesti. Venttiilit vain läppäsin ja vaihdoin kumit. Kansipahvi asialle on myös tehtävä jotain. Omalla pahvillakin kuulemma pystytään ajelemaan 0,5 ahtoihin asti, mutta itse en ole edes kokeillut. Vaihtoehtojahan on monia. Vanhat kunnon liekkirenkaathan ovat pomminvarmat, mutta itseäni ei huvittanut lähteä lohkoa jyrsityttämään. Cometicin pellitiivisteet kestänevät myös, mutta maksavat vaivaisen 200 ekee kipale L Siispä päädyin järkihintaiseen 3-kerros pellitiivisteeseen – uudempi koppaisen 1 nokkaisen vtecin sellaiseen. Aivan suoraanhan tuo ei sovi, mutta jälleen kyrpämirkelillä vingutin kannen ohjurien reikiä ja imusarjan puolelta katsottuna eniten oikeaa kansipultin reikää isommaksi. Öljyn paluu kanavat ovat pahvissa melko vinossa, mutta noihin nurkkiin laitoin kylmästi sikaflexiä ennen kiristystä, ja pitänyt on. Painettahan siellä ei ole.
Turbo itsessäänhän tarvitsee luonnollisesti voitelun. Itse otin sen kylmästi t-haaralla öljynpaineanturin reiästä. Putki voi olla vaikkapa ihan 8mm kupariputkea, itse laitoin tuommoisella hydrauliikka letkulla. Öljyn paluu saa olla mahdollisimman isoa. Tästäkin sitten taas on 2 mielipidettä, tuleeko paluun olla öljypohjaan öljypinnan ylä vaiko alapuolella. Itse päädyin hitsaamaan noin 16mm loivan paluumutkan aivan öljypohjan alareunaan. Hyväksi havaittu muissakin projekteissa.
Imusarjaan menevät huohotin putket on poistettava!! Itselläni huohottimelta tulee kylmästi vain letku alaspäin, samoin venttiilikopan natsasta. MAP-anturille menevään letkuun laitoin 1,5mm reijällä olevan supistuksen. Ja yleensä vakiona tulpatun muovinatsan vaihdoin lasinpesurin takaiskuun siten, että paine pääsee anturista pois. Näin ei mene anturi särki rikki. Tämäkään patentti tosin ei toimi arvatenkaan täydellisesti, mutta kestää alle 0,5 paineet. Tuon päälle paukauttaa engine check- valon ja ecun "vikasietotilaan". Tätä asiaa korjataan sitten myöhemmässä jaksossa.
Vauhtipyörä laitettiin dietille ja paino putosi 7,5 vakiopainosta 4 kiloon. Asetelman puolikin sorvattiin aivan suoraksi. Näin asetelma kiristyi vakio tilanteesta 0,7mm. Tuo kuulostaa äkkisältään melko hurjalta, mutta toimii aivan hyvin. Kytkimen pitohan ei näissä laitteissa ole mikään ongelma, mutta tuo jokkis-tyylin kiristys lienee tässä tilanteessa paikallaan. Uskoisin vakiolevynkin kestävän aivan hyvin, tosin näin julma kiristys saattaa olla liikaa. Itse tilasin moposportista jousitetun 4 lapaisen sintterilevyn 142 ekee, ja pitoa todella on. Ja mikäli epäilee vakion 200 pitävyyttä, voihan tilalle laittaa esim. vtecin vauhtipyörän jossa 215 asetelma, näin tiedän tehtäneen. Eiköhän tuolla viimeistään saa vetarit palasiksi J
Sitten vain konetta takaisin nokalle ja välijäähyn putkia askartelemaan. Itse päädyin laittamaan turbon siten päin, että kompressori puoli on oikealla puolella ja pakoputki vasemmalla. Näin pakari putoaa alas kätevästi öljypohjan upotuksen kohdalta normi putken tapaan. Näin taas imuilmapuolelle jää harmittavan vähän tilaa, mutta sopihan tuo vapari vielä suoraan kompuraan kiinni, sinnehän voi sitten vetää vaikkapa puskurista torvella lisäilmaa. Välijäähy mallia Volvo oli sen verran julman kokoinen, että siitä joutui 7 riviä sahaamaan pois. Komparasta sitten vain kahdella 90 letkumutkalla jäähdyttimeen, ja sen vasemmasta reunasta letkujen ja haponkestävän 60mm putken kanssa jäähdyttimeltä imusarjalle. Hoplaa, laite alkaa olla ensimmäisiä savuja vailla J


Itselläni laite tärähti käymään ilman ihmeempiä ongelmia. Dumppiakaan en alkuun laittanut, mutta sellainenhan tosin olisi hyvä laittaa heti kärkeen. Näitäkin löytyy vaikka minkälaisena billet mallina, mutta vaikkapa jonkin saabin boschilainen muovidumppi on aivan hyvä. Ei maksa paljon (omani 40) ja asennus paikkahan on jäähyn ja imusarjan väliseen imuputkeen luonnollisesti. Näin paine pääsee pois kun kaasuläppä suljetaan, eikä jää hakkaamaan läpän ja kompuran siipien väliin. Saattaa aiheuttaa vaurioita siiville, riippuen tietenkin millä paineilla mennään. Itselläni alkuun hillitty 0,5. Tuollakin paineella tuntuu tapahtuvan. Ensimmäisten testilenkkien jälkeen voitiin todeta laitteen toimivan melko mukavasti. Nakutus ilmiötä ei havaittu, mutta soppa alkaa loppua ahdoilla. Sen verran laihalle alkoi mennä, että hullua rankomista ei harrasteltu, ei sitten suotta polteta venttiileitä.
Tätä asiaahan nyt voidaan korjata jälleen vaikka minkälaisilla metodeilla. Kukin tehköön omansa. Itse päädyin aivan erilliseen lisäsuuttimeen mallia joku mikä löytyy kaverin tallista J Asennuspaikka on ahtoputken mutkassa 15cm ennen kaasuläppää. Bensan saa kätevästi suoraan suodattimen päällä olevasta ilmausruuvista. Käskyä suuttimelle annetaan painekatkaisimella. Lähtee sohottamaan heti kun ahto alkaa. Yksinkertainen ratkaisu, ja käryt pysyvät kurissa leima tilannetta ajatellen. Juu juu ja ei mikään unelma seosten kannalta, mutta soppaa saa mennäkin, tärkeintä ettei laihalle jää. Köyhän miehen hestec, rele ja öljynpaineanturi J Tämä drinkkivinkin sain kaveriltani jolla kyseinen patentti toiminut jo muutaman vuoden.
Näiden omat suuttimethan ovat melko julman kokoiset ollakseen 1,6 litrasen moottorin vakiot. Harvassa euro 2 litraisessa bosch masiinassa on tätä kokoluokkaa, joten niiden vaihtamiselle en näe järkevää syytä tässä kohtaa. Eri asia on, jos meinaa dragsterin rakentaa J
Sitten onkin edessä se kiintoisin reissu – leimakonttori. Ahtimen asennushan rinnastetaan moottorin vaihdoksi, vaikka sen tekisikin aivan omasta motista. Teho saa nousta maksimissaan 20 prosenttia. Eli näin ollen 155 heppaan omilla jarruilla. Asiastahan tarvitaan konttoria varten tehomittaus todistus. Eli ei muuta kuin firmaan jossa on jarrupenkki. Tiedän erään sällin jo tehneen ennenkin näin aivan omien jarrujen puitteissa 153 hepan lapun kanssa. Itse kuvittelin vtec-mallisten räksien jarrujen olevan samat kuin dohc mallienkin. Näissähän tehoa se 150, eli 20 prossan lisällä saataisiin jo konttorillekin käyvä 180 maksimi heppaa. Näin saisi käyttää tuota vtec pataa vertailumoottorina. Tämä hommahan nyt ei kuitenkaan toiminut kuin elokuvissa. Vtec malleissa pääsylinteri, tehostin, etulevyt ja etusatuloissa männät ovat suuremmat, takapää on samankokoinen. Tuon muutaman kymmenen hepan lisän vuoksi en ryhtynyt sitten moisia etsiskelemään, mutta tuo asia vaikkapa vain vtec pataa halajaville tiedoksi, jarruhommia on tiedossa. Alla viralliset speksit.

Laitehan menee päästönormien osalta sitten siihen veemäisenpään rakoon eli 87 jälkeen rekisteröity. Kattiasia olikin odotettavissa. Tämä nyt ei sinänsä aiheuta liienpää pään vaivaa. Katalysaattori laitetaan ikään kuin varmistukseksi sille, että ahtimen asennus ei nosta päästöjä yli rajojen. Mittauksillakin tuo voidaan osoittaa, vaan vähänpä on aiheesta tuloksia entuudestaan ja tuonne VTT:lle todellakin turha lähteä. Käryt menevät kuitenkin yhä tyhjäkäynnin 700-1000 ja arvojen 600 ja 3,5 mukaan, eli ei kuten virallisessa katti autossa. Ei siis mitään ongelmaa näiden suhteen.

Kehitystyö laitteen osalta jatkuu. Nyt alkaa olla jokunen tonni alla, ja paljon toivottavasti edessä ja mikä pahan tappaisi!! Kiinnostuksen kohteena on varsinkin MegaSquirt. Hinta/laatu suhteessa haiskahtaisi hyvältä laitteelta. Hestecit/ vastaavat kun ovat niin julmetun hintaisia. Tällä laitteellahan sitten korjailtaisiin noita ilmenneitä MAP ja seos asioita vaikka kuinka, mutta lisää tästä asiasta jos ja kun nyt saan jotain aikaiseksi J . Iso käsi projektin toteutuksessa velipoijalle, joka jeesaili koko lomaviikon kiitettävästi. Osista ja varsinkin teknisestä neuvonnasta kiitos kuuluu eräille Harrille ja Hannekselle. Itse kun en oikeastaan tajua näistä hommista mitään, tein vaan mitä jätkät käski J Pälyjä projektiin haettiin mm. Biltemasta, Motonetistä, Polar autovarusteesta, Moposportista ja Tammer dieselistä.

 TURBO KESTOTESTIN PÄIVITYS
Tässä kohtaa laitteella ollaan menty vajaa 5 tonnia. Nuo tonnit sitten ovat menneet enempi tai vähempi iloisesti, suhteessa kuitenkin yllättävän kivuttomasti. Kaiken kaikkiaan tekniikka sinänsä on ottanut kevyen teholisän melko hyvin vastaan. Saatuani laitteen läjään paukkupakkasten aikaan pelkäsin juurikin kylmäkäynnistyksiä ynnä muita talviongelmia, mutta moisia ei esiintynyt juuri laisinkaan. Jäisillä teillä laite lätki tyhjää oikeastaan vaihteella kuin vaihteella, eikä ahdotkaan pyrkineet oitis tappiin. Kun oppi sivusilmällä ja perstuntumallakin pitämään ahdon sopivasti kurissa mappikaan harvoin sekosi, mutta.....
Varsinaiset talli-illat alkoivat taas lähestyä kelien lämmetessä ja teiden sulaessa. Kevät tuli, lumi suli, honda sanoi puli puli J Tassu kun alkoi pitää hieman paremmin, tärähtihän se kansipahvi sitten. Mitenkään fast and the furious- tyyliinhän tuo nyt ei sentään räjähtänyt niin että pohjasta turkkilevyt karisee, mutta vettä alkoi kulua. Sen verran vuoti painetta vesitilaan ettei erikoisia kruisinkeja tullut suoritettua. Tässä kohtaa epäilin pahvin palamiseen olleen osasyynä ”kusipääpaine” kokeilujen. Ei siis muuta kuin padalta hattu pois. Sinänsä tuo kurkistus ei niinkään itseä harmittanut. Näkipä samalla reaali ajassa miten tuo kulunut yli 3tkm on kantta ja mäntiä kohdellut, ja ilokseni nuo näyttivät aivan mainioilta. Mitään nakutuksen hakkaamaa ei ollut kumpaisessakaan osapuolessa. Ei muuta kuin hattu paikalleen samalla reseptillä kuin alussakin. Taas mentiin jo homma toimi... noin 6-700 kilsan ajan L
Sama tilanne siis toistui ja vesiä alkoi pukata pihalle. Totesimme tecciläisen kerrostiivisteen kumimassan ilmeisimmin palavan tässä leikissä, ja oli siis keksittävä jotain muuta. Tässä kohtaa nyt sitten lähdettiin vanhan ammattiliiton hyviksi toteamiin liekkirenkaisiin. Vinguttelin sitten eräällä vesileikkaus firmalla teettämilleni 1,5 milliä korkeille renkaille sopivat kolot stokki dohc tiivisteeseen. Melkoista nysväämistä muuten, repeää tuo grafiittipahvi todella herkästi. Tällä reseptillä siis mennään tällä hetkellä, ja tuntuisi aivan passelilta. Kestävyydestä en vielä sano kumpaankaan suuntaan, mutta entuudestaan jokusessa laitteessa hyvin toiminut.

Noin yleisesti myös muita merkittäviä parannuskohteita on ilmaantunut roppakaupalla. Tuo kapea jäähdytin oli asennus teknisesti todella näppärä, vaan aloin epäillä sen riittävyyttä kun kesä koittaa. Sain sitten kohtuukuntoisen orkkis jäähdyttimen käsiini, ja vieläpä istumaan nokalle jurbosta huolimatta. Kori itsessään ei ole todellakaan edes merkittävän laho. Itseasiassa koppa oli jo ostohetkellä yksi timmeimmistä ikäisistään civiceistä mitä olen ajanut, ja todellakin jokunen vessa on tullut testattua. Tässä leikissä silti osoittautui tämäkin käsittämättömän veteläksi, eikä nyt puhuta mistään ”uretaanipuslilla” korjattavista asioista. Kaaret todellakaan ei olisi pahitteeksi, ja tämä siis vain kopan jäykistämiseksi. Kunnolla saumaa ja kiinnityspisteitä, ei mitään pelliruuvi/kevytmiini tuning kaaria. Aikaa jne. vain nyt on taas ollut rajallisesti, joten palattaneen tähän myöhemmässä jaksossa, mutta tulossa ovat. Takapään jousi/tolppa puolen modaaminen tosin rauhoitti jo laitteen kaistalla pysymistä melkoisesti. Nämä esim. FK:laiset halvat -40 vieterit ovat semmoista räkärautaa, että nehän painaa miltei käsin läjään. Ei muuta kuin lasista mäjelle moiset. Laikkakatkaistut stokkivieteritkin lievät parempia. Homemade säädettävä tolppahärdelli toimii hienosti, kentästä tosin noustiin alkuun melko rajusti jousien jäykkyyden takia. Nuo bilsteinit etupäässäni ovatkin sen verran jämäkät, että niillä kyllä pärjätään, tosin karvan jämerämmät jouset ehkä myös siellä olisivat asiaa. Rumasti käydään jouston rajoilla roudan syömillä hiekkateillä. Myöskin vetonivelet ovat alkaneet näyttää kyntensä. Eikä niinkään ulommat, vaan sisemmät vetopäät jotka todella huutavat hoosiannaa. Myöskään koneen kiinnityskumit eivät vapari laitteissani ole olleet mikään ongelma. Tällä kertaa tuntui jo välillä siltä, ettei se kone/laatikko paketti pysy siellä enää pajalle asti J.

Kevät tosiaan tuli että tupsahti, ja monet suunnitelmat kesää varten jäi toteuttamatta. Laitteen kanssahan nyt tosin ollaan jatkuvassa tuotekehityksessä. MAP asiaa korjattiin nyt hieman erilaisella takaiskulla, sähköisellä malilla. Tämä päästää mappiin aivan normaalin ilmanpaineen ahtojen alkaessa ja tuntuu toimivan. Ei edelleenkään täydellistä, mutta kun en sitten yhä ole tähän squirt asiaan täysin päässyt, varsinkaan luotettavalle tasolle tyyliin - 7 töihin tällä - asti J Purkki itsessään on nyt tinailtuna, mutta käytäntö ja toiminta myöhemmissä jaksoissa. Ja ettei totuus unohtuisi, niin tokihan sitä pientä ”tyyninkiäkin” on joutunut harrastamaan, Jo kun auton ostin oli siinä takakaarissa hieman sanomista, samoin kuin vänkärin lokasuojaa ja ovea oli torpattu parkkipaikalla. No niitä hiulatessani erehdyin sitten kylkilistan paikatkin hitsaamaan umpeen. Jäiväthän ne kyljet sitten todella karmean näköisiksi. Konahdin sitten kittausvaiheessa oikein kunnolla, ovat kuin perunasäkillä mäntätyt J Varsinaisesti en pitänytkään tuolloin väliä, ikäänkuin suojaväri vain pintaan ja PITI nyt keväällä tehdä kunnon pohjia vaan kevät meni jo. Sama on tilanne kuitupälyjen osalta, joita velipoijan tekemillä muoteilla väsäilin. Varsinkin etupuskuri on kuin jostain työkoneesta vetäisty, ei sitten se välkkäri enää oikein sopinutkaan sen taakse, pilasi tapetit ja tunnelman. Takasiipi tekee juuri sen mitä pitääkin. Ei todellakaan mitään ”downforcea”, mutta yli satasen vauhdissa alkaa luukun tiivisteistä suhista niin perkeleesti J


Värin vaihtoonkin on jo pälyt hommattuna jne jne, vielä kun löytyisi aikaa moisiin hullutuksiin... Näillä eväillä siis mennään ainakin toistaiseksi.

Muumitalo leikkimökki

Kun ei isompia raksaprojekteja kesälomalle ollut näköpiirissä niin.. Likkahan on sitä ikää että juuri mahalleen kääntyy, mutta homma pahenee kyllä. Jonkun sortin leikkimökistä oli juttua, niin totesin että värkätäänpä muumitalo. Tästähän on useammalta firmalta ihan kaupallisiakin tuotteita, jopa 2-kerroksia, mutta 6 tai 8-kulmaisia elementtejä tuppaavat olemaan.
No sehän taas ei käy päinsä, muumitalohan on pyöreä!! No sitten sondeerasin mitenkäs sen tekisi ja kalske.com osoitteessa nainen pitelee kuvia, ja sieltä löytyi tämän näkoinen.

2-kerroksinen kompleksi ja komiasti tehty täytyy myöntää. Mittasuhteiltaan lienee vajaa 2 metriä halkaisijaa ja ehkä 3 korkeutta. Itse sitten piirtelin tallin eteen ympyröitä ja totesin 2m olevan melko pieni. Päätin tehdä 2,5m eli ulkokehää on vajaa 8 metriä.

Mentaliteetillä "perinteinen puoli kilometriä painekyllästettyä per kesä" painelin puutoimeen hakemaan kampetta. Ne jumaleissön oli ruskea tärppiläjä loppunut, ja tavaraa piti saada. No otin sitten tätä trendikästä mustaa, kun siitäkin tärppi oli.
Lähtöön linjailin neljä 2x4 suoraan nurtsille. Mittaruuvi keskelle ja siitä lähdin pajattamaan mustaa. Välillä tsekkasin kangasmittanauhalla keskiruuvista missä mennään, niin hukkaakin tuli naurettavan vähän. Kun lava oli valmis tussilla ympyrä sieltä ruuvista ja pistosahalla homma loppuun. Perustukset on lekaharkkoja kyljellään.

Samalta reissulta nappasin 298 pitkää valmiiksi maalattua 15x95 paneelia. Totesin olevan suoraan hyvä korkeus, ei liitoksia tarvittu, suoraan pystyyn vaan. Ja tuo valkoinen kävi mukavasti pohjaväriksi. Tälle kehälle nappasin 100kpl, jäi muutama valkattavakin.
Paksumpi aina parempi, mutta itselleni oli nyt hieman budjetti kysymyskin. Jos pienemmälle kehälle tekee suosittelen hiema paksumpaa, mutta en 95 leveämpää pontin taittumisen takia.

Kun tehdään 2-kerros kompleksi täytyy lattiankin olla suht kantavaa. Otin 145x30 ponttia tähän. Juju oli että ruuvaan paneelit tuohon painekyllästettyyn pohjaan ja tähän kehään noin 180 korkeuteen. Tavara saa olla tätä luokkaa jotta ne ruuvit mitään pitävät. Muutaman 2x2 heitin runkoon lähinnä, että sain välipohjan nosteltua niiden välissä oikeaan korkoon, mutta tosiasiassa paneeleitten kantoon tehty kompleksi. Alakerran päällä tämän ruuvaili näppärästi. Jätin jo yläkerran rappusia varten läven.

Siinä sitten yläkerran lattia korkeudessaan. Tähän eteen tuli ovi joten 5 reevaa ja nuo kolme takimmaista 90 kulmassa. Tätä naapurin äijäkin epäili, mutta kun koko kierroksen paineli 2x55 ruuveilla per paneeli ja kerros kiinni.. tällä kehällä tuli niin tukeva ettei huoleta yhtään. Yläkerrassa testiksi heti pompin ja rynkytin oikein tuelta, ei hätiä mitiä. Tuonne 3 metriin leikkailin samasta lattiapontista vielä kiepin kattoa tukemaan.

Koko pyöreä kieppi komeudessaan. Paneelit paukutteli ympäriinsä puolessa päivässä, eli se ei ole ongelma, jos vain jaksaa nämä pyöreät kehät kikkailla. Sitten taas katon tekeminen on toinen juttu. Söi itseltäkin useamman täyden päivän näin lomilla ollessa, ehtoohommina olisi mennyt koko viikko.

Huitaisin puistonpenkkien päälle ensin pari lankkua ja niitten päälle lisää ristiin. Tähän lavalle sitten mittailin noin 310 kehällä olevan 2x2 rungon joita kaikkiaan on 12kpl. Naapurin kanssa kun juttelin, että ohuesta vanerista, veti samantien ässän hihasta. Oli heti jemmassa 250x300 vaneri levyjä, joten niitä sitten runkoon taittelemaan. Ovat 4.5mm viilua ja vaatii toki hieman pakotusta, mutta nätisti menivät kun lankomiehen kanssa paineltiin. Aivan täytenä levynä eivät riitäneet kieppiin, muutama soiro täytyi laittaa ja niitten nurkkiin vahvarit. Nuo näkyvät lipalla, mutta hei!! Ikäänkuin sillä on mitään merkitystä "fuckin" 4m korkeassa muumitalossa :)

Punaista palahuopaa meni kattoon noin 80kg. Siihen runko ja levyt selkään... Vettä tuli joka helvetin päivä tätä tehdessä, joten nappasi kosteutta ihan kiitettävästi. Sinne 150 tietämät perstuntumalta paino meni. Ensin ajateltiin se ihan miehissä nostaa himpun lappeellaan reevattuna sinne 3 metriin. No sitten todettiin realiteetit, kun ei Bull Mentuloja juuri nostoporukassa ollut.

No sitten tein liukumäen harjalle. Käytin paria isoa saranaa apuna joiden varassa nostelin katon oikeaan kulmaan. Tukia ja reevoja runsaasti, ja ei kun vaijeritaljalla kiskomaan. Oma äijä ja lankomies kun tuli jeesaamaan, oli hattu katolla muutaman ongelman jälkeen parissa tunnissa. Kukaan ei rikkonut paikkojaan, ja tähän käytetystä rungosta teen uuden grillikatoksen, WIN-WIN situation.

Katto siis nyt päällä. Edessä näkyykin tuo terassin pohja, mille tehdään oma lippa samasta huovasta. No juu muumitalossa on kaksi ovea, mutta ei jaksa saivarrella. Muumitalossahan on neljä kerrosta, joten tehdään tuota mukaillen muuten. Tuo näkyvä muumipeikon ikkuna on se neljäs. Puoleen väliin yläkertaa laitetaan yksi rivi, ajattelin 6kpl per kierros parin paneelin levyisiä. Teen ne pleksistä niin taittuvat helposti. Sitten taas alakertaan katon rajaan ja noin metrin korkeuteen ikkunarivit. Nämä saattaa saada loman aikana aikaiseksi, mutta palataan kun muutakin elämää on...

Ja päivitys tähän.. eli oven tein samaan kaarevuuteen kuin itse talo. 3 kpl ympyrään leikattua kaarta oven runkona. Näitä ei tarvitse kuviosahalla kaikkia ajaa. Itsekin piirsin kaaren leveään lautaan, ja leikkasin alkuun suurimmat pois pöytäsahalla. Loppuja kun varoen pyörittää, ettei käy terää vastaan, tämmöisiä kehiä tekee helposti kyllä. Eli pöytäsahalla menee oikein hyvin.
Ikkunoita sitten tuli 18kpl (18x25cm) ja tuo muumin yläikkuna. Sivusta näkee useamman kerralla, mutta näin edestä ei oikein. Näiden väliä täytyi muutenkin pikkuisen jakaa kantavuuden ja niiden 2x2 mukaan. 6 kpl per kierros joita tein sen kolme, kuten muumitalossa (ainakin sarjassa). Alimman yläreuna 95cm ja toinen 10cm katosta, eli noin 170 cm. Ylin samalla tasaisella mitalla keskellä yläkerran seinää.
Näkee kääpiöt ja vanhemmat ulos, ja näyttää palttiarallaa sarjan talolta. Noihin leikkaan vielä vanerista ne pyöreät ja kolmion malliset ylälipat, itse ikkunat tulee 2mm polykarbonaatista.

Siinä vielä selventävä kuva sisältä. 145 leveästä laudasta ajoi 130cm pitkän tukireevan tuohon seinään. Ikkunoitten kohdalle pieni ikkunalauta. Nämä siis ihan jäykkyyden takia. Katon rajan kieppi ajettu vastaavia täyteen noin 5-10cm leveänä kieppinä. Yläkerran raput myös tuosta lattiapontista tehdyt ja 60cm leveät. Kulmaa on noin 30 eli aivan pienimmille hieman vaaralliset. Jonkin kaiteen vielä konstailen, mutta leveästä rapusta saa kyllä hyvin kiinni kiivetessä. Tossukin sopii hyvin eikä nuljua niinkuin lautatikkailla, joten eiköhän muksut pärjää.

Verstaan pikkukinuski goes tamu

Hämppäkyrössä oli lojunut ainakin 10 vuotta käyttämättä pieni 250w pylväspora. Avaimella kiristettävä istukka oli paskana, ja kukaan ei jaksanut alkaa korjailemaan näin turhaa kampetta. No snadille koneelle oli ajoa, alkureikiä 5-6 milliä nyt joutuu aina ajelemaan ja näppärämpi tämmöinenkin kuin aina se käsi tai akkupora. Vaihdoin sitten 13mm asiallisen pikaistukan tilalle hitsaamalla. Kone oli niin hengetön, että 2-3 reikää putkeen kun porasi, laukoi katkaisimeen laitettua lämpörelettä. Joutui toisella kädellä pitämään nappia pohjassa koko ajan.

Koko moottori oli muutenkin pellistä prässätty kiinalainen kammotus, joten taiteilin tilalle italiaanon perus tassukoneen 0.37kw. Hyväkuntoisen oloinen ja ihan rehellisesti 220/380 lapulla. Orkkis välitykset olivat melko erikoiset. Heittoremmi viidellä portaalla, mutta jo pienimmällä kulki niin että juuri 5mm terää viitsi näyttää. Suurimmalla taitaa rikkoa äänennopeuden.

No ongelmahan poistuu tamulla mukavasti, kun oli vielä toinen Powerflex hyllyssä. Sitten niin vetelin johdot, asettelin kytkimet jne ja... No perkele mykkähän tuo oli. Mukava sähkön hurina, mutta ei mitään tauluun. Koitin jopa ulkoisella 24V lähteelläkin herätellä taulua, mutta eihän tuo sitten innostunut.
Alan foorumeilla kehotetaankin välttämään pitkään käyttämättömiä tamuja. Varsinkin konkat näissä eivät tykkää pitkästä seisonnasta, ja tälläkin yli 6 vuotta lusittuna. Onko vika muuntajassa taululle, konkissa vai missä, mutta paskanahan tämä siis on. Näistä toinen samasta kaapista purettu toimii kyllä hyvin jyrsimen pöydässä, mutta tämä jo olikin mykkä. Hit-miss ratio 50% kahdelle seisoneelle, joten kannattaa varoa kun näitä ostaa.

Uskottava se on, ettei tamuja ole tarkoitettu jemmaan säilytettäväksi. Kostautui tässä ja legenda pitää osin paikkansa. Tarinan opetus on... Ennenkuin liikaa sommittelee arpa-tamuja (tai moottoreita) paikoilleen kannattaa ihan testiksi koittaa se roikalla virtoihin. Itselläkin voimavirtaroikka hyllyssä ihan tämän tyyppistä nopeaa tsekkausta varten, oli sitten tamu tai moottori. Tamukin herää aina virtoihin ja samalla voi tsekata parametrit jne. Tulevaa konetta ei ole pakko kytkeä tamuun testausta varten, ne parametrit asetellaan jokatapauksessa taulusta ennen ajoa.

Oli tuolloin synttärit, niin sain lankomieheltä jälleen erinomaisen "pöydältä pudonneen" lahjaksi. Itselleni uusi tuttavuus Emerson Commander ja tämänhän kytki mulkaisematta edes ohjeita. Jo taulussa on perusparametrien numerot, 220 sisään ja tottakai 3x220 pihalle. Helpon oloinen tamu toiminnaltaan, ja vaikka potikkaa ei ole ymmärtää suoraan noista nuolista laskea ja nostaa kierroksia ilman parametri rumbaa. Muistaapa vielä viimeisen jolla ajoi, oikein näppärä peli. Väyläpuoli tässä kaiketi sipannut, mutta tauluhan toimii ja muuta tarvitakaan. 10 minsaa kytkentään ja jo lauloi pikku kinuski. Hieman kälä loistaa, kun orkkiskoneen kiinnikkeiden jämiin tuo moottori hätäiseen hitsattu.

*****************
tammikuu 2020... niin se vain on 4,5 vuotta tämäkin jo verstaalla palvellut. Vaikka aneemisen kokoinen kampe onkin, on tällä vain kätevä lattoihin reikiä painella. Emerson oli tosiaan uusi tuttavuus, eikä näitä paljoa markkinoilla liiku. Tässä todella ketävä ominaisuus on oikea karan nopeus, jonka saa suoraan näkymään taululla. Moista harvoin olen bongannut, tai sitten on niissä kuuluisissa valikoissa joissa en ole käynyt. Omron, yaskawa, allen bradley, abb joilla tässä verstaalla pyöritelty eli miltei kaikki valtamerkit on tullut testailtua.